A COTTAGE ON DARTMOOR

Ohjaaja: Anthony Asquith

Maa: Iso-Britannia, Ruotsi

Vuosi: 1929

Kesto: 1.28

Kielet: välitekstit englanniksi / tekstitys suomeksi

Alkup. nimi: A Cottage on Dartmoor

Kategoria: ,

Perjantai-illan paraatipaikalla ja festivaalin perinteisenä huipentumana nähdään, kuullaan ja koetaan brittiläisen säveltäjän, mestaripianistin ja multi-instrumentalisti Stephen Hornen livesäestys hänen maanmiehensä Anthony Asquithin ohjaamasta mykkäklassikosta A Cottage on Dartmoor (”Mökki Dartmoorin nummella”, 1929).

Painajaisen mittoihin kasvava mustasukkaisuusdraama kertoo parturin apulaisena Devonissa työskentelevästä Joesta (Uno Henning), joka rakastuu tulenpalavasti manikyristikollegaansa Sallyyn (Norah Barring). Suuret tunteet eivät kuitenkaan saa travisbicklemäisesti pieleen menneiden treffienkään jälkeen ansaitsemaansa vastakaikua ja Sallyn lemmekkäämpi huomio kohdistuu enenevässä määrin liikkeen asiakkaana taajaan vierailevaan Harryyn (Hans Adalbert Schlettow). Epätoivon riivaama Joe vaanii romanssin etenemistä varjoista käsin, kilahtaa kihlasormuksen nähdessään, haavoittaa Harrya partaveitsellä ja joutuu murhan yrityksestä tiilenpäitä lukemaan. Vuosia myöhemmin kostoa vannonut Joe karkaa vankilasta ja päätyy mökissä Dartmoorin syrjäisillä nummilla nyt avioliitossa nuoren pojan vanhempina asuvien Sallyn ja Harryn luo. Pariskunta tuntee katumusta Joen kohtalosta, mutta poliisit vaanivat jo oven takana…

Viinamäen mieheksi ja mahdollisesti myös kaapissa eläneeksi homoseksuaaliksi mainitun Asquithin kuvakompositioiltaan taidokasta, takautumia unenomaisesti hyödyntävää luomusta on verrattu usein Hitchcockiin, mutta oikeastaan se ennakoi ennemminkin Luis Buñuelia paitsi hurjan partaveitsijaksonsa myös El – salatun totuuden (1953) ja Humisevan harjun (1954) pakkomielteiden parkitsemaa vimmaa hipoen. Muljahtelevasilmäinen, henkistä kipuaan fyysisesti ulos perspiroiva Henning oli ruotsalaisen teatterin tähtiä ja Berliinin sortuessa 1945 menehtynyt Schlettow saksalaisen elokuvan ahkeria työjyriä, joten intohimon autenttinen brittiläinen tulkinta jää koko lailla Hitchcockin Epäiltynä murhasta -trillerissä (Murder!) seuraavana vuonna pääosaa esittäneen Barringin varaan.

Hienostunut seksuaalikateuden kudelma olisi taatusti saanut jopa kokaiinipöllyisen Freudinkin pelihousut tutisemaan ja kolmen ihmisen varaan rajattu tarinoista autenttisin jättää psykologisesti karhean ja koukeroisen jälkimaun. Asquithin kuvat on ladattu täyteen kosketusten mahdottomuutta, läheltä koettua raastavaa etäisyyttä ja hullua rakkautta. Jokainen katsoja joutuu tahollaan valitsemaan, asettaako sympatiansa lopulta itsetuhoutuvan ”Sweeney Todd”-Joen kohtuuttomien kärsimysten vaiko Sallyn valitseman tylsämielisen turvallisen porvaripunkero-Harryn puolelle. Ehkäpä rakkaus onkin vain Baskervillen koira Helvetistä… (LT)