ADULTS IN THE ROOM

Ohjaaja: Costa-Gavras

Maa: Ranska, Kreikka

Vuosi: 2019

Kesto: 2.04

Kielet: englanti, kreikka, ranska, saksa / tekstitys englanniksi

Alkup. nimi: Adults in the Room

Kategoria: , , , ,

Esityksen yhteydessä Olaf Möller haastattelee englanniksi ohjaaja Costa-Gavrasia. Haastattelun pääsee katsomaan joko käynnistämällä elokuvan ja valitsemalla oikean ylänurkan valikosta ”Included Extras” tai katselualustan esittelysivulta kohdasta ”Bonus Content”. Möller haastatteli Costa-Gavrasia Sodankylän elokuvajuhlia varten toukokuun 2020 lopulla.

Adults in the Room osoittaa, että vielä 86 vuoden iässä Costa-Gavras on yhä demagogi, joka ei arastele esittää asioita selkeästi ja ymmärrettävästi, tehden asiansa selväksi vanhaan kunnon agit-tyyliin! Tämän Kammerspiel-trillerin sankari, jolla on yllättäviä teatraalisia piirteitä, on entinen Kreikan valtiovarainministeri Giánīs Varoufákīs, jonka halun rakentaa hiljalleen taloudellisesti järkevä kompromissi hänen vastustajansa tekevät tyhjäksi, etenkin Wolfgang Schäuble, Jeroen Dijsselbloem ja Christine Lagarde.

Kokous kokouksen jälkeen saamme seurata ihmisten yrittävän manipuloida Varoufákīsta, joskus häpeämättömästi valehtelemalla ja joskus jättäen niin paljon tilaa uskottavan tuntuiselle kiistettävyydelle, ettei vakaville argumenteille jää sijaa. Erottamaton osa tätä projektia on se, että Varoufákīs’in vihollisia esittävät näyttelijät vaikuttavat hieman marionettimaisilta (eritoten Jeroenia esittävä Daan Schuurmans on aivan uskomaton…), samalla kun mies itse (Chrīstos Loúlīsin esittämänä) on tyylikäs ja uskaliaan rohkea oratorinen nero: Costa-Gavras ei eksy ”no-tuota” -tyyppisiin hymistelyyn, jotka tietty liberaali kasti pitää tasapuolisena.

Tämä ei ole tasapuolinen elokuva, tämä on pamfletti. Se, että hän silti suo armonhetkiä erityisesti Lagardelle ja Schäublelle, osoittaa ettei Costa-Gavras, kaikesta perustellusta suuttumuksestaan huolimatta, koskaan kadota humaanisuuttaan – käsitystään siitä, millainen outo joukko ihmiskunta on. (OM)

 

COSTA-GAVRAS (s. 1933), syntyjään kreikkalainen, omasta tahdostaan ranskalainen, vakaumuksiltaan maailmankansalainen, ei keksinyt poliittista trilleriä; mutta lähtien elokuvasta Z – hän elää! (Z, 1969), jota seurasi sarja muita mestariteoksia (Tunnustus / L’Aveu, 1970; Hälytystila / État de siège, 1972; Erikoisryhmä / Section spéciale, 1975), kaiken kruunuina Kultaisella palmulla palkittu Kateissa (Missing, 1982) ja Kultaisella karhulla palkittu Soittorasia (Music Box, 1989), hän teki tuosta genrestä totisesti omansa, tavalla johon kukaan ennen tai jälkeen häntä ei ole pystynyt. Costa-Gavrasin menestyksen salaisuus piilee hänen kyvyssään kertoa tarina nautiskellen ja rohkeasti, siististi ja niukasti, parhaan kovaksikeitetyn fiktion tavoin, kuten nähtiin jo hänen ensielokuvassaan ja muissa varhaisissa töissä Murha makuuvaunussa, (Compartiment Tueurs, 1965) ja Yksi mies liikaa (1 homme de trop, 1967), samoin kuin myöhemmin mm. elokuvassa Kirves – työtön tappaja (Le Couperet, 2005). On jonkin verran valitettavaa, että hänen herkemmät puolensa on nähty varsinaisesti vain kerran, elokuvassa Clair de femme (1979).