Meyerin esikoisohjaus on hulvaton satiiri, jossa Viiltäjä-Jack (David Warner) varastaa tulevan tieteiskirjailija H. G. Wellsin (Malcolm McDowell) kehittämän aikakoneen ja pelokas kynäniekka seuraa tappajaa 70-luvun lopun moninaisia kulttuurishokkeja tarjoilevaan San Franciscoon. Siellä hän tutustuu myös sanavalmiiseen Amyyn (vasta toisessa filmiroolissaan nähtävä, klassisesta nenäkkäästä komedienneperinteestä taitavasti ammentava Mary Steenburgen), johon myös murhamiehen katse ennen pitkää kiinnittyy.
Viktoriaaniselta ajalta saapuvan yltiökömpelön brittipökkelön ja vapaan rakkauden emansipoituneet tasa-arvot selvästikin sisäistäneen aloitteellisen amerikkalaisnaisen välinen kudenta tuottaa kipinää, ja Warnerin kiviset kasvot on kuin luotu mielisairaan houreita peilaamaan. Elokuvan historiankirjoituksessa Aikakone on valitettavasti jäänyt kaupallisesti menestyneemmän Paluu tulevaisuuteen -brändin varjoon, mutta jälkimmäisen tekijät valitsivat sentään – ainakin omanlaisenaan hommagena – Steenburgenin saagan kolmannen osan naispääosaan.
Ajan patina on tehnyt Meyerin lämminhenkiselle, totta ja tarua humoristisesti sekoittavalle elokuvalle pelkkää hyvää, ja erityismaininnan ansaitsee myös veteraanisäveltäjä Miklós Rózsan musiikki. (Lauri Timonen)