ASAKO I & II

Ohjaaja: Ryûsuke Hamaguchi

Maa: Japani, Ranska

Vuosi: 2018

Kesto: 1.59

Kielet: japani / tekstitys englanniksi

Alkup. nimi: Netemo sametemo

Kategoria:

Kun japanilaisen elokuvatuotannon juhlitut uuden sukupolven auteurit, ”tositekijät” tulivat jo 1990-luvulta (Kore-eda, Kitano, Kawase, Kiyoshi Kurosawa), on tämän vuosikymmenen vakavasti otettavaksi kyvyksi ilmaantunut Ryûsuke Hamaguchi. Tunteikas rakkauselokuva Asako I & II flirttailee fantasian kanssa ja on saanut ihastuneet ranskalaiskriitikot kiittämään vaikutteista paitsi tekijän ohjaajasuosikkeja Rohmeria ja Cassavetesia, myös Proustia ja Ozua – ja jopa Hitchcockin Vertigoa.

Nuori nainen rakastuu kahteen samannäköiseen, mutta luonteeltaan ja taustaltaan täysin erilaiseen mieheen eikä osaa valita heidän väliltään. 19-vuotias amatööridebytantti Erika Karata näyttelee herkistyneesti osakalaista Asakoa. Hän alkaa seurustella boheemisen Bakun kanssa, jolla on outo taipumus häipyä kuvioista. Paljastamatta juonesta liikaa kerrottakoon, että vuosia myöhemmin Asako törmää Tokioon muutettuaan Bakun ”kaksoisolentoon”, tylsän uskolliseen sakeyhtiön bisnesmieheen Ryôheihin (Masahiro Higashide kaksoisroolissa).

Arvostetun kirjailijan Tomoka Shibasakin romaanista vuoden 2011 maanjäristystragedian kautta nykyaikaan ankkuroitu unenomainen mysteeri on runollisessa realismissaan kaukana tavanomaisista romanttisista elokuvista. Ilman genrekategorisointia tai psykologisointia Asako I & II näyttää kauniisti yhdessäolon vaikeuden sekä todellisuuden ja kuvitellun ristiriidat. (TM)      

 

Voi kuulostaa yllättävältä, että nuori 1978 syntynyt japanilaisohjaaja RYÛSUKE HAMAGUCHI mainitsee suosikkiohjaajikseen Howard Hawksin, John Cassavetesin, Eric Rohmerin ja Jacques Rivetten sekä maanmiehistään Mikio Narusen, mutta nykynimistäkin sentään Kiyoshi Kurosawan, professorinsa Tokion taideyliopistosta. Jo opiskelijana Hamaguchi valmisti 2007 uudelleenfilmatisoinnin scifi-romaanista Solaris. Sittemmin hän on jatkanut tuotantoaan noin elokuva per vuosi -tahdilla. Joukosta erottuvat Tôhokun maanjäristyksestä ja tsunamista kertova The Sound of Waves (2012) ja yli viisituntinen Locarnossa tuplapalkittu kulttifilmi, neljän tytön ystävyyttä kuvaava Happy Hour (2015).