Monilla festivaaleilla palkittu, fiktioita ja dokumentteja ohjannut Sergei Loznitsa nousi ilmiöksi viimeistään vuonna 2019 valmistuneilla ravisuttavilla, arkistomateriaalista kootuilla töillään: The Trial on koottu Stalinin autenttisista 1930-luvun näytösoikeudenkäynneistä ja State Funeral kevään 1953 hautajaismenoista ja muistotilaisuuksista. Molemmista välittyy voimallisesti suljettua elämäänsä eläneen Neuvostoliiton ajan henki. Dokumentti Maidan (2014) ja raastava fiktio Donbass (2018) avasivat Ukrainan tilannetta.
Ukrainaan sijoittuu myös Cannesin elokuvajuhlilla ensi-iltansa saanut Babi Yar. Context. Elokuva on valmistunut yhteistyössä Kiovan Babi Jarin juutalaisvainojen muistokeskuksen kanssa. Lähestymistapa on neutraali: Loznitsa hahmottaa yli 33 tuhannen ukrainanjuutalaisen joukkosurmaan syyskuussa 1941 johtaneita mekanismeja näyttämällä koosteen aikalaismateriaalista, josta osaa ei ole aikaisemmin julkaistu. Tyylilleen uskollisena Loznitsa ei kommentoi tapahtunutta, vaan jättää ajatusten koostamisen katsojan vastuulle. Vuonna 1946 alkaneiden oikeudenkäyntien todistajanlausuntoja kuullaan, hyytävimpänä SS-upseeri Hans Isenmannin tiukan asiallinen selonteko tapahtuneesta. Syylliset tuomitaan kuolemaan, mutta mikään ei tuo Babi Jarissa kuolleita takaisin.
Sergei Loznitsa syntyi 1964 neuvostoajan Valko-Venäjällä ja varttui Ukrainassa. Hän valmistui Kiovassa matemaatikoksi 1987 ja työskenteli tekoälyn parissa ja japanin kääntäjänä. Moskovan elokuvakouluun hän pääsi 1991 ja valmistui 1997. Työskenneltyään jonkin aikaa Venäjällä Loznitsa muutti perheineen Saksaan vuonna 2001. Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Loznitsa sanoutui irti Euroopan elokuva-akatemiasta vastalauseena akatemian laimeaan reagoitiin ja tuen osoituksena Ukrainalle, mutta totesi, ettei venäläisiä elokuvantekijöitä pidä tuomita kansalaisuuden perusteella. Ukrainan elokuva-akatemia vuorostaan erotti Loznitsan, koska hän ei tukenut venäläisten elokuvien boikottia. (Mia Öhman)