Georgia Oakleyn hienovarainen mutta voimakas debyyttielokuva Blue Jean vie Margaret Thatcherin johtamaan 1980-luvun Isoon-Britanniaan, jossa yhteiskunnan ennakkoluulot pakottavat Jeanin (Rosy McEwen) salaamaan seksuaalisuutensa. Thatcherin hallinto on ajamassa läpi lakipykälää 28, joka kieltää viranomaisilta ja kouluilta ”homoseksuaalisuuden edistämisen”. Jeanille tämä merkitsee kaksoiselämän elämistä, sillä päivät kuluvat liikunnanopettajan työssä, mutta illat hän viettää paikallisen lesboyhteisön keskuudessa tai naisystävänsä Vivin (Kerrie Hayes) seurassa. Kun koulun uusi oppilas Lois (Lucy Halliday) tulee Jeania vastaan homobaarissa, mutkistuu identiteetin piilottelu kuitenkin kertaheitolla.
Rosy McEwen kannattelee elokuvaa vahvalla roolisuorituksellaan monimutkaisena ja surumielisenä Jeanina, joka on jumissa kahden maailman välissä tilanteessa, jossa omana itsenään eläminen on jo lähtökohtaisesti poliittista. Rakeiset kuvat ja symbolinen värien käyttö kehystävät tarinaa. Vaikka tilanne on synkkä, elokuvaan luo toivoa seksuaalivähemmistöyhteisön välisen solidaarisuuden ja lämmön kuvaus. Elokuvallaan yleisöpalkinnon Venetsian elokuvajuhlien Giornate degli Autori -osiossa napannut Oakley onnistuu luomaan valkokankaalle uskottavan 80-luvun Britannian, missä auttaa myös soundtrackilla soiva, ajan hermoon iskevä elektropop.
Inari Ylinen