Vanha mies ja hänen (Danten mieleen tuovasti nimetty) vaimonsa Beatriz ovat viettäneet niin paljon aikaa yhdessä ajan nuhrauttamassa asunnossaan, että inho ja rakkaus ovat käyneet perverssillä tavalla erottamattomiksi. Molemmat intohimoitsevat nuoremman väen kanssa: mies nauttii rakastajasta, naiselle tuottavat iloa tango ja tanssipartneri. Palvelijatar tarkkailee näitä tekemisiä palveluskunnalle ominaisella ihastuksensekaisella halveksunnalla. Ikääntyvän aistillisuuden ja seksin antidraama kehittyy lähes kahden ja puolen tunnin ajan sairaalloisen uteliaisuuden kääntyessä hitaasti syvän humanistiseen sukellukseen elämäksi kutsuttuun pohjattomaan kuiluun – sen loppua kohden, kun millään muulla ei enää ole väliä kuin molemminpuolisella lohdulla ja yksilön tarpeilla.
Devil Between the Legs on monin tavoin uusin variaatio Ripsteinin keskeisimmästä pakkomielteestä: huis clos, muttei mukavaan sartrelaiseen tapaan, vaan synkemmällä lajikkeella, jonka hän itse ankkuroi Christopher Marlowen Tohtori Faustuksen traagiseen tarinaan José Donoson vuonna 1966 julkaistun romaanin The Place without Limits moton kautta loistavassa sovituksessaan vuonna 1977: Helvetillä ei ole rajoja eikä sitä ole rajattu / Yhteen paikkaan; sillä missä me olemme on helvettikin / Ja siellä missä helvetti on, siellä on meidän aina oleminen. Loistavasti valaistut, sekä säteilevät että kämäiset mustavalkokuvat, upean sulavat sekvenssiotokset ja raihnaisen ihmislihan estoton esittely tekevät elokuvasta Devil Between the Legs ainutkertaisen kokemuksen.
Olaf Möller