Loistavat, hieman eri ikäpolvien näyttelijät Sandrine Kiberlain ja Vincent Macaigne esittävät toisistaan poikkeavia Charlottea ja Simonia, jotka tapaavat baarissa ja keksivät aloittaa seksin, seurustelun ja yhteisen tulevaisuuden kannalta premisseiltään varsin erikoisen suhteen. Ihailtavaa; tässä ei turhia moralisoida. Vaan miten käykään intohimon tai kuvion muiden osapuolien?
Usein paljon neuroottisemmissa rooleissa nähdyn Kiberlainin tulkitsema vapaamieleinen Charlotte on kadehdittavan päättäväinen ja kontrolloiva yksinhuoltajanainen. Macaigne taas on itselleen tyypillisessä ”mumisevan” rassukan osassaan ns. onnellisesti naimisissa ajelehtiva perheenisä Simon. Vetovoiman kehkeytymistä ei voine välttää, kun näyttelijöiden välinen kemia saa vähitellen vallan.
Tämä päiväkirjamainen ”kohtauksia eräästä suhteesta” on suunnilleen yhtä kaukana Ingmar Bergmanin klassikosta Kohtauksia eräästä avioliitosta kuin katolisuus protestanttisuudesta tai keväinen Pariisi talvisesta Skandinaviasta. Emmanuel Mouret’n kepeä romanttinen komedia on yhtä charmikas kuin Mozartin pianomusiikkinsa.
Kauniin elokuvan ranskalaisen keski-ikäisen keskiluokan sivistyneen kultturelli puheliasuus voisi ärsyttääkin, elleivät tietty ironia ja tuoreus sekä tarkkaan ajoitettu käänne tuottaisi pointtejansa. Rakkauden monimutkaiset polut ja ihmismielen salatut syöverit eivät ole laskelmoitavissa, kun tunteet ottavat vallan.
Timo Malmi