Festivaalikonkarit saattavat muistaa islantilaisen Hilmar Oddssonin, alle kolmikymppisen vaaleatukkaisen nuoren miehen, joka esitteli debyyttiohjauksensa (sunnuntain ja maanantain välisenä yönä Lapinsuussa klo 2.00…). Nyt 37 vuotta myöhemmin meillä on tilaisuus nähdä ”kypsää Hilmaria” – mainio draamakomedia Driving Mum.
Ei voi jälleen kuin ihmetellä pienen maan kykyä tuottaa jatkuvasti elokuvia, jotka ensinnäkin tarjoavat aikuista, usein mustaa tai/ja absurdia huumoria – ja onnistuneesti. Ja kuinka toisekseen islantilaiselokuvat hyödyntävät uhkeiden maisemiensa pelkistettyjä miljöitä. Driving Mum on tragikoominen tarina kuolevasta äidistä ja hänen jo ikääntyneestä (peräkammarin) pojastaan Jónista sekä kuin road moviena vuonna 1980 tehtävästä yhteisestä automatkasta Länsi-Islannista etelään, äidin lapsuudenkylään.
Mustavalkoinen, melankolinen elokuva kertoo lopulta olemassaolon kysymyksistä, Jónin menneisyydestä ja itsensä löytämisestä. Mukana surrealistisessa matkassa uskollinen koira Brezhnev.
Näytelmäkirjailijan ja teatteriohjaajan Oddur Björnsonin poika HILMAR ODDSSON (s. 1957) valmistui Münchenin televisio- ja elokuvakorkeakoulusta 1985. Seitsemästä pitkästä elokuvaohjauksesta psykologinen trilleriesikoinen, Islannin Oscar-ehdokkaaksikin valittu The Beast nähtiin Sodankylässä 1986. Hilmar Oddsson kuuluu islantilaisen elokuva-alan näkyvimpiin hahmoihin paitsi tekijänä, myös opettajana sekä maansa elokuva-akatemian taannoisena johtajana. Lisäksi hänet tunnetaan muusikkona ja säveltäjänä mm. Melchior-bändistä. ”Elokuvat ovat kuin band-aid. Ne eivät varsinaisesti paranna, vaan voivat saada meidät voimaan paremmin; nauramaan ja itkemään. Se on taiteen perustehtäviä, panna meidät kasvokkain itsemme kanssa, hyvässä ja pahassa.”
Timo Malmi