Jacques Tatin ensimmäinen värielokuva Enoni on toista maata (1958) oli jymymenestys, joka voitti niin Cannesin elokuvajuhlien tuomariston palkinnon kuin parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarinkin.
Kielellä tai sen vieraudella ei niin väliä: Tatin elokuvat puhuvat klassisen mykkäkomedian kieltä, joten tärkeää ei ole se, mitä sanotaan. Jutustelu ja sen sävyt ovat vain osa äänimaisemaa, johon kuuluu myös uutuudenkarheiden kodinkoneiden surinaa ja hurinaa.
Monsieur Hulot’n vanhanaikainen asumus kaupungin laidalla on omalla tavallaan konstikas ja hänen elämänmenonsa rakastettavaa toikkarointia täynnä. Sen sujuvampaa ei ole hänen sisarensa perheen elämä vieraannuttavan modernissa robottitalossaan. Kalanmuotoinen suihkulähde kytketään päälle vain hienoja vieraita varten. Koulupoika Gérard liikkuu näiden kahden elämänmuodon välillä kuin utelias agentti.
Tati rakentaa vastakkainasettelua jo häviämässä olevan nostalgisen mannereurooppalaisen elämänmuodon ja amerikkalaistyyppisen hypersteriilin ja tehostetun uuden arjen välille. Elokuva parodioi 1950-luvun arkkitehtuuria, muotia ja tapakulttuuria ilkikurisesti mutta lämpimästi. Vaikka insinööri olisi suunnitellut kaikki yksityiskohdat prikulleen, tiloissa oleilevat ihmiset ja mäyräkoira voivat silti sabotoida kaiken joko kömpelyyksissään tai koiruuksissaan.
Tytti Rantanen