FROM WHERE THEY STOOD

Ohjaaja: Christophe Cognet

Maa: Ranska, Saksa

Vuosi: 2021

Kesto: 1.50

Kielet: saksa, puola, ranska / tekstitetty englanniksi

Alkup. nimi: À pas aveugles

Kategoria: , , ,

Olaf Möllerin esittelyn pääsee katsomaan joko käynnistämällä elokuvan ja valitsemalla oikean ylänurkan valikosta ”Included Extras” tai katselualustan esittelysivulta kohdasta ”Bonusmateriaali”.

Kuvittelemme aina keskitys- ja tuhoamisleirit eristäytyneiksi maailmoiksi täynnä nöyryytystä, kärsimystä ja epäinhimillisiä kuolemia. Todellisuudessa leirit olivat monitahoisempia tiloja ja joidenkin sekuntien murto-osien ajan jopa avoimia – tavaroita saatettiin salakuljettaa sisään ja ulos. Tällaisiin tavaroihin kuuluivat kamerat ja niiden tuottamat kuvat…

Dokumentin Parce que j’étais peintre, l’art rescapé des camps nazis (2014) jälkeen Christophe Cognet palaa toistamiseen käsittelemään salattua kuvatuotantoa natsihelvetin sisällä. Siinä missä aiempi elokuva käsitteli piirtämistä, tämä pureutuu valokuvaukseen. Cognet matkustaa kuvien ottamispaikoille ja yrittää löytää täsmälleen sen paikan, jossa valokuvaaja seisoi. Hän on siirtänyt valokuvat lasilevyille ja yrittää kärsivällisesti etsiä maisemasta maamerkkejä, joiden mukaan kohdentaa kuvat. Maisemat ovat muuttuneet paljon, ja siksi oikean kohdan löytäminen voi viedä kauankin. Sen voi silti tavoittaa ja päästä historian jäljille. Paikkojen löytäminen, levyjen sijoittaminen niihin toviksi sekä muistiobjektiksi muuttuneen seisahtuneen hetken ja myöhemmän tuokion maailmankulussa päällekkäin kuvaaminen on yksi tapa ylittää tuo vääjäämättä kasvava kuilu, joka on historian langettama kirous meille, jotka edelleen jatkamme elämää.

Christophe Cognet (s. 1968) tunnettaneen parhaiten elokuvistaan, jotka kertovat salaisesta taiteen tekemisestä, joka tahollaan dokumentoi elämää natsi-Saksan keskitys- ja tuhoamisleireillä: Quand nos yeux sont fermés (2005), Parce que j’étais peintre, l’art rescapé des camps nazis (2014) ja nyt À pas aveugles, sekä L’Atelier de Boris (2004) teoskokonaisuuden neljäntenä sivuhaarana. Totalitarismi ja sen hinta ovat Cognet’n aiheina kahdessa muussa dokumentissa: Gongonbili, de l’autre côté de la colline (1996; toisena ohjaajana Stéphane Jourdain) ja Les Anneaux du serpent – Aux sociétés de contrôle (2008). Näiden lisäksi Cognet on kiinnostunut populaarikulttuurin ilmiöistä kuten rikosfiktiosta (Les Sentiers de Fred Vargas, 2001) ja tietenkin elokuvasta (L’Affaire Dominici par Orson Welles, 2000; La Planète perdue, 2002). (Olaf Möller)