Nikola Tanhoferin Happiness Comes at Nine o’Clock pitää hallussaan ainutlaatuista asemaa kroatialaisen elokuvan historiassa, sillä sitä pidetään yleisesti sen ensimmäisenä yrityksenä fantasian alalla – sanokaamme sitä vaikkapa filosofiseksi saduksi. Sen perustana on Hans Christian Andersenin Lykkens Kalosker (1883), mutta Tanhofer ja hänen käsikirjoittajansa, kuuluisa slovenialainen modernistikirjailija Vitomil Zupan ottivat omia vapauksiaan aineiston suhteen. Kaksi sateenvarjossa roikkuvaa naista, Onnellisuus ja Katumus, leijailevat eräänä päivänä alas taivaasta tavallisen arjen keskelle. He tuovat mukanaan taikaviitan, joka toteuttaa haltijansa kiihkeimmän toiveen. Mutta kuten kaikki hyvin tiedämme: on varottava, mitä toivoo – ja muutamat ihmiset saavat pian oppia tämän…
Tanhofer on valtaisa hahmo kroatialaisessa elokuvassa: ensin elokuvaajana, sitten ohjaajana, lopulta opettajana ja teoreetikkona – ja halutessamme voisimme lisätä, varhaisena digitaalisen taiteen amatöörinä. Tanhofer rakasti erilaisten tekniikoiden ja genrejen kokeilua, niinpä jokaisen elokuvan piti poiketa muodollisesti edellisistä. Yhdistävä tekijä hänen verrattain suppeassa fiktioelokuvatuotannossaan on tietty eksistentiaalisen kauhun tunne – kohtalo leikkimässä meillä ihmispahaisilla. Tässä katsannossa Happiness Comes at Nine o’Clock on hänen uransa suuri metateos – hänen suuri mestariteoksensa.
Olaf Möller