HUIJARIT

Ohjaaja: Federico Fellini

Maa: Italia, Ranska

Vuosi: 1955

Kesto: 1.53

Kielet: italia, englanti, latina / tekstitetty suomeksi

Alkup. nimi: Il bidone

Kategoria: , ,

Lauri Timosen esittelyn pääsee katsomaan joko käynnistämällä elokuvan ja valitsemalla oikean ylänurkan valikosta ”Included Extras” tai katselualustan esittelysivulta kohdasta ”Bonusmateriaali”.

Ikuinen unien sirkus polkaistaan käyntiin. Federico Fellinin viides täysimittainen filmi on hävytön ja anarkistinen, surullinen ja kepeä sukellus huulestavetäjien työmetodeihin. Se on tarina pappeja teeskentelevistä huijareista, jotka ihmisten toivoa hyväksikäyttämällä kasaavat omaisuutta. Huijarit on ohjaajalegendan loogista jatkoa Vetelehtijöille (1953) ja Tielle (La Strada, 1954), mutta ei vielä sellainen riemun ja surun fellinimäinen karuselli kuin Ihana elämä (1960).

Filmin hävyttömät ketkut, joille mikään keino ei ole liian häikäilemätön, ovat haudanneet moraalinsa niin syvälle, ettei kirkkainkaan valonheitin voi sitä paljastaa. Keskiössä häärii Augusto (Broderick Crawford; joka rämpi elokuvan läpi ”katatonisessa kännissä” ja jonka naamavärkistä paistaa sellainen hieno, lipevä karisma, jonka vain elämä kerrottuna ajalla voi loihtia). Hän on, joskin rutinoitunut, yhä ilmiömäisen lahjakas huiputtaja, joka tahtoo tyttärelleen valoisamman tulevaisuuden, ja yrittää – tästä löytyy tosin muitakin tulkintoja – kasata rahaa juuri tyttärensä opintoja silmällä pitäen.

Tämä moraalittomien, mutta inhimillisten olentojen farssi osaa kääntyä myös kauttaaltaan surulliseksi tarinaksi ”pienistä, epäonnistuneista ihmisistä”, ollen näin komedia joka pohjimmiltaan paljastuu tragediaksi. Sen melodramaattisuus nousee kauneuteen, jossa kuolemattomat teemat värisevät niin että filmi on yhä tarpeeksi ajaton ollakseen tuore. (Joonas Nykänen)