KAUPUNGIN KAUNEIN TYTTÖ

Ohjaaja: Marco Ferreri

Maa: Italia, Ranska

Vuosi: 1981

Kesto: 1.41

Kielet: englanti / tekstitys suomeksi ja ruotsiksi

Alkup. nimi: Storie di ordinaria follia

Kategoria: ,

Festivaalin ohjelmiston kaunein rakkauselokuva heti L’Atalanten (1934) jälkeen?

Kyllä, mutta on syytä täsmentää, ettei Ferrerin enkelten kaupungin tähtipölyn keskeltä kohoava ironiskyyninen helvetinnäky sovellu heikkohermoisille.

Cassavetesin unohtumaton käsikassara (Ben Gazzara) näyttelee syvällisen sisäistyneesti runoilija Charles Serkingiä, kirjailija Bukowskin alter egoa, joka kulkee karua, rujoa, rajua, raakaa ja rosoista polkuaan baarista toiseen ja naisesta kolmanteen, kunnes kohtaa luostarissa kasvaneen, itsetuhoisen nuoren ilotyttö Cassin (jostain unelmien tuolta puolen eteemme ilmestyvän Ornella Mutin), kaupungin kauneimman naisen.

Sysimustan huumorin ja mytologian tasoilla taiten liikkuva Ferreri luo päihtyneestä poeetistaan modernin Odysseuksen, joka tapaa vaellustensa varrella niin lolitamaisen, kotoaan karanneen pikkutytön (tai oikeammin swiftiläisen ”lilliputin”), seinähullun nymfomaanin (unohtumaton seireeni Susan Tyrrell) ja valtavan jättiläisnaisen, jonka avulla yrittää palata takaisin kohtuun. Yömajojen gorkilainen pohjasakka – kirotut ja tuomitut – ja rehellisen runouden vaateet saavat vastavoimakseen newyorkilaisen kustannusmaailman taloudelliset houkuttimet, johon falskiin yhtälöön tämä katuojien Baudelaire istuu kuin rusetti sialle.

Buñuelilainen julmuus ja absurdiikka kohtaavat henrymilleriläisen viistosti pornahtavan naurun ja de Saden hersyvän perverssin pimeyden, jota Ferreri varioi antaumuksella jo Suuressa pamauksessaan. Kyseessä ei ole maskuliinisuuden myytin ylistys vaan pikemminkin sen purkaminen. Elokuvan sydämenä sykkii hellyyttä, melankoliaa ja epätoivoa sädehtivä sadomasokistinen rakkaustarina, jonka yllättävin lähisukulainen saattaa lopulta olla Casablanca (1942). (LT)