KESÄYÖN HYMYILYÄ

Ohjaaja: Ingmar Bergman

Maa: Ruotsi

Vuosi: 1955

Kesto: 1.49

Kielet: ruotsi / tekstitetty suomeksi

Alkup. nimi: Sommarnattens leende

Kategoria: , , ,

Yhteistyössä YLE AREENA

HUOM. Elokuva on katsottavissa la 19.6. klo 23:59 asti!

Kesäyön hymyilyä merkitsi Bergmanille syöksyä kansainväliseen kuuluisuuteen, kun se oli esitetty Cannesissa. Jean-Luc Godard oli tosin ehtinyt ihastua jo Kesään Monikan kanssa (1953) ja erityisesti Harriet Anderssoniin, ja Cahiers du cinémassa julkaistiin juttukokonaisuus Bergmanorama. Elokuva lähetettiin Cannesiin, koska ruotsalaisten mielestä sinne ei ollut muutakaan sopivaa tarjolla. Se ei ollut kotimaassaan erityisen maineikas, pikemminkin tylsä tyypitelty komedia. Sitten saapui tieto, että se oli ehdolla pääpalkinnolle, hätä tuli käteen ja Bergman lähetettiin häthätää paikalle. Pääpalkintoa se ei saanut, mutta komediapalkinnon kuitenkin ja ylitsevuotavia kiitoksia. Ruotsalaiset olivat hämmentyneitä, kun heidän hätävaraelokuvansa saavutti tällaista kiitosta.

Kesäyön hymyilyä kuvaa 1900-luvun alun luokkayhteiskuntaa ja sukupuolten taistelua. Näyttelijöiksi ohjaaja on koonnut todellisen dreamteamin Gunnar Björnstrandin, Eva Dahlbeckin, Harriet Anderssonin ja Jarl Kullen johdolla. Elokuvan teeman lausuu Dahlbeckin esittämä näyttelijätär Desirée Armfeldt, tosin näyttämöllä, mutta sydämensä kyllyydestä: ”Jokaisella miehellä on arvokkuutensa. Jos loukkaamme heidän arvokkuuttaan, saamme kantaa seuraukset.”

Henkilöt kokoontuvat maakartanoon selvittämään ja juonittelemaan rakkaussuhteitaan hieman Jean Renoirin Pelin sääntöjen (1939) hengessä. Erityisen koskettava on Margit Carlquistin esittämä petetty vaimo tulkitessaan pitkässä lähikuvassa tunteitaan miestään kohtaan: hän on inhottava ja vihattava, mutta rakastan häntä.

Jokaisella on roolinsa ja se taisi olla Bergman, joka sanoi, että teatteri on hänen vaimonsa, mutta elokuva rakastajatar. Tässä elokuvassa hän näytti sen. Ainoa, joka tuntee kesäyön hymyilyn, on Harriet Anderssonin teräväkielisen vilkas sisäkkö Petra. (Velipekka Makkonen)