MARTIN EDEN

Ohjaaja: Pietro Marcello

Maa: Italia, Ranska, Saksa

Vuosi: 2019

Kesto: 2.09

Kielet: italia, napoli, ranska / tekstitys englanniksi

Alkup. nimi: Martin Eden

Kategoria: , ,

Jack Londonin Martin Eden -kirjaan (1909) pohjautuvan elokuvan nimihenkilö on itsevarma ja komea kulkuri. Hän on älykäs, mutta kouluttamaton. Eräänä päivänä hän puuttuu satamassa tapahtuvaan tappeluun, jonka seurauksena tutustuu rikkaaseen perheeseen. Köyhälle kulkurille vierailu porvarillisen perheen kotona tuntuu kuin olisi astunut Finzi-Continien puutarhan kaltaiseen turvasatamaan.

Martinin sydämen valloittaa perheen tytär Elena, jonka inspiroimana hän päättää opiskella ja ryhtyä kirjailijaksi. Hän valitsee itselleen reitin, joka seilaa köyhyyden, työn ja rakkauden aallokossa. Opiskeluidensa ohessa hän kiinnostuu politiikasta, jolloin sosialistiset ideologiat ja Elenan edustama porvarillinen maailma törmäävät Romeo ja Julia -asetelmassa.

Tarina ja sommitelma ovat ajattomia. Elokuvassa ajoittain hyödynnetyt arkistomateriaalit, vaurioituneet nitraattifilmit henkivät 1900-luvun alkua, mutta musiikkiraidan kappaleet kuten Joe Dassinin Salut ja Daniela Pacen Piccere’ ankkuroivat mielikuvituksemme laivat 1970-luvulle. Martin Eden leijuu menneisyyden ja tulevaisuuden liitoskohdassa.

Elokuva on kunnianhimoista jatkumoa italialaiselle käsikirjoittaja-ohjaaja Pietro Marcellolle, joka operoi dokumenttielokuvan, fiktion ja avantgarden välimaastossa. Bellocchion ja Pasolinin töiden perintö pumppaa tunnelmaa kokonaisuuteen, jonka hellissä kuvissa ja karheissa leikkauskohdissa runous ja todellisuus kohtaavat. (OK)

 

Casertasta, Etelä-Italiasta kotoisin oleva PIETRO MARCELLO (s. 1976) on opiskellut elokuvaa Napolissa. Hän ohjasi puolentusinaa lyhytfilmiä ennen kansainvälistä läpimurtofilmiään The Mouth of the Wolf (2009), karhean runollista kaupunkiesseetä, jossa Marcello solmii ex-vangin ja transseksuaalin heroinistin yksityisen historian Genovan satamakaupungin historiaan. Jo edellinen pitkä elokuva Crossing the Line (2007) saavutti parikin palkintoa Venetsian filmijuhlilla seuratessaan junissa matkustavia ihmisiä, jotka etsivät paikkaansa nyky-Italiassa. Molemmissa elokuvissa Marcellon dokumentaarisuus tuntuu lähestyvän jännittävästi fiktiota. Lost and Beautiful (2015) oli erikoisuudessaan vangitseva maaseutukulttuurin myyttinen trippi.