MESTARILUOKKA – JENNIFER BARKER: FANTASTINEN MATKA: PIENTEN ASIOIDEN SUURI MERKITYS

Tämä animaatio-osuus käsittää kaksi elokuvaa, jotka vievät meidät fantastiselle matkalle. Vaikka ne eivät muuten viittaa samannimiseen 1960-luvun scifi-klassikkoon tai Lakesiden funk-biisiin (jota Coolio myöhemmin samplasi), Marona’s Fantastic Tale ja The Painting kuvaavat osin samaa janoa päästä sen oudon ja ihmeellisen äärelle, joka tuntuu samalla kotoisalta. Molemmat elokuvat vievät meidät eksistentiaaliselle matkalle kysymään: Mistä minä tulen? Miksi olen täällä? Kuulunko tänne? Miksi muut rakastavat tai vihaavat minua? Miten minun käy?

Ne ovat myös riemukkaan esteettisiä retkiä, jotka sekoittavat omintakeisesti taiteellisia tyylejä ja tekniikoita. Molemmat elokuvat tarjoavat meille narratiivisia ja visuaalisia löytöretkiä – ennakkoluulottoman katseen ja viattoman sydämen näkökulmasta. Molemmissa tarinoissa tuo katse kuuluu tytölle – toisessa koiralle, toisessa maalauksen hahmolle – joka on myös ”sekarotuinen” tai ”puolivalmis” The Paintingin mukaan. Nämä hahmot eivät ole yhdenlaisia tai toisenlaisia vaan molempia ja enemmänkin, moninaisuuden suomien mahdollisuuksien rikastamia. Vaikka hahmoja kritisoidaan ja ivataan identiteettinsä tähden, se myös vapauttaa heidät kyseenalaistamaan jäykät maailmankäsitykset ja näkemään kauemmas kuin sen todellisuuden, jonka rajojen sisällä monet jumittavat.

Marona’s Fantastic Tale

Romanialainen ohjaaja Anca Damian ei ole ensimmäistä kertaa tehnyt elokuvaa, jossa kekseliäs animaatio ja omaelämäkerrallinen muoto yhdistyvät liikuttavaksi ja valaisevaksi tarinaksi (aiempia esimerkkejä Crulic-drumul spre dincolo. 2011, ja La montagne magique, 2015). Tässä elokuvassa kertoja on kuitenkin ensi kertaa pieni koira, jolla on sydämen muotoinen kuono.

Marona’s Fantastic Tale on leikkisän kokeellinen elokuva, joka yhdistää vakavia teemoja ja kokemuksia söpöyden estetiikkaan. Marona on fasistisen Dogo Argentinon ja elegantin piskin yllättävän lemmen hedelmä. Pentu saa tuokion ajan varttua onnen keskellä, uteliaana ulkomaailmaa kohtaan, kunnes huono tuuri muuttaa Maronan kohtalon. Tämä johtaa hylkäämisten ja kiintymyssuhteiden ketjuun, jota saamme seurata koiran elämänkaaren loppuun saakka.

Damianin kerronta on pienten, vaatimattomien ja helposti sorrettavien puolella korostaen sitä, millaista kauneutta, mysteeriä ja taianomaisuutta moinen näkövinkkeli voi tarjota. Maronan elämän polulla nähdään monenlaisia visuaalisia iloja, erilaisia esteettisiä tyylejä sekä lempeitä ja teräviä oivalluksia ihmisten maailmasta.

Elokuva animoi maailman, jota harvoin huomaamme ja antaa näin mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja katarsikseen. ”Onni on pieni asia”, Marona sanoo, ja Marona’s Fantastic Talen kautta voimme nähdä ei vain kokonaisuuden vaan kaikkien sen osien elämän kirjon ja sen, että pelkkä ääni, silitys tai pörheä häntä voi suoda meille puhdasta iloa.

The Painting

Ranskalainen legenda Jean-François Laguionie on tehnyt lukuisia kaihoisan kauniita elokuvia, kuten La Demoiselle et le violoncelliste (1965), Potr’ et la fille des eaux (1974), Gwen, le livre de sable (1985) ja tuorein Le Voyage du Prince (2019). The Painting ei tee tässä poikkeusta, vaan perustuu mainittujen elokuvien tapaan outoihin kohtaamisiin.

Rinnastamalla animoidun maailman ja reaalimaailman, vähän samaan tapaan kuin Fleischerin veljekset Out of the Inkwellissä, The Painting päästää mielikuvituksen valloilleen. Maronan ulottuvuuksia täydentäen Laguionie tarjoaa oivaltavan näkökulman maailmaan, jota harvoin tulemme ajatelleeksi: keskeneräisen maalauksen sisäiseen todellisuuteen. Täältäkin löytyy nokkimajärjestys: valmiit hahmot hallitsevat ja puolivalmiit sekä hahmotelmat ovat hylkiöitä. Luokkien välinen kaveeraus on kiellettyä, ja moinen kielletty lempi panee alkuun matkan kohti täydellisyyttä.

”Puolivalmiin” Lolan johdolla sekalainen joukkio lähtee maalauksestaan etsimään taiteilijaa, löytäen niin monenlaisia maisemia kuin myös uuden riemukkaan käsityksen siitä, millaista on ottaa vastuu oman itsensä vajavaisuuksista. Elokuva yltää myös esteettiseen vapauteen; sen animaatio on moninaisten taiteellisten tyylien juhlaa. Kuten Maronassakin, usein sivuutetut todellisuutta rakentavat elementit – viiva, väri, muoto – ovat yhtä tärkeitä kuin se, mitä ne representoivat.

Kuvittelemalla maailman toisin Marona ja Lola haastavat meidät pohtimaan sitä, miten kehystämme elämämme ja sitä, mitä siintää tuon kehyksen ulkopuolella tai piilee sen kätköissä. Nauttikaa elokuvista! Kohdatkaamme jälleen esteettisen funkin maassa, kun astumme syrjäisten mökkiemme kolkista keskiyön auringon upeisiin maisemiin.

Jennifer Barker

 

Jennifer Barker (s. 1967) olisi ollut John Griersonille mielu­inen tuttavuus, sillä Barkerin kiinnostuksen kohteiden määrä heijastaa Griersonin ideaalia täydellisestä elokuvaohjaajasta: yhtä lailla niin dokumenttieloku­vien kuin animaatioidenkin kanssa kotonaan oleva tekijä. Barkerin kohdalla se tarkoittaa tätä: käsit­eltyään kaikenlaisia poliittisia narratiiveja fiktiosta dokument­tielokuviin vuonna 2012 julkai­stussa kirjassaan The Aesthetics of Antifascist Film: Radical Pro­jection (saatavissa nyt myös pehmeäkantisena!), Barker tutkii nyt seuraavaa kirjaansa varten var­haisten yhdysvaltalaisanimaatioiden vaikutusta maailman eri kolkissa – mitä suomalaiset, itä­valtalaiset, japanilaiset ja portu­galilaiset ymmärsivät Felix-kissasta (Felix the Cat) ja sen monista aika­laisista, miten näppäsimme nuo kuvat ja kertomukset itsellemme ja teimme niistä jotain omaa?

Sekä tutkimustyössään että kirjoittaes­saan Barker suuntaa mielellään sinne, missä ristiriitaisuudet ja vastaväitteet ovat rankkoja ja ki­ihkeitä: hän on tutkinut varhais­ta mustaa amerikkalaiselokuvaa, kirjoittanut varsinaisen päiväunelmaisen artikkelin perspektiivinkorjausvalokuvauksesta ja modernista flaneerauksesta (Tilt-Shift Flânerie: Miniature View, Globalscape) ja päästi Sodankylän ensimmäisessä mestariluokassaan (2017) valloilleen runsaudensarvellisen animoituja hahmoja, jonka pörröiset ja söpöt (vrt. huonosti käyttäytyvät kissanpennut ja funkyt tulilinnut!) saattavat hyvinkin osoittautua massojen seuraavaksi avantgar­deksi! (OM)