Kun Nanook, pakkasen poika (1922) oli saavuttanut ensimmäisenä dokumenttielokuvana suuren menestyksen, Paramount antoi ohjaaja Robert J. Flahertylle vapaat kädet seuraavan elokuvansa tekemiseen. Dokumenttielokuvan isänä pidetty Flaherty lähti perheineen Samoalle, jossa hän kuvasi elokuvansa Moana, auringon poika (1926). Viisikymmentä vuotta myöhemmin ohjaajan tytär Monica Flaherty palasi Samoalle, jossa hän oli 3–4-vuotiaana muodostanut ensimmäiset muistonsa. Aikuisen Monican tavoitteena oli tallentaa alueen ääniä luodakseen ääniversio isänsä mykkäelokuvasta.
Sami van Ingenin ja Mika Taanilan Monica in the South Seas kertoo tarinan elokuvan ääniversion Moana with Sound (1981/2014) synnystä. Keskiössä on pyrkimys tavoittaa menneisyyttä ja sen ääniä, vaikka filmille taltioitunut menneisyys on fiktion ja länsimaisten fantasioiden sävyttämää. Kadonneen äänen etsinnän kuvauksesta kasvaa myös laajempi pohdiskelu historioiden äänistä ja hiljaisuuksista, jotka värähtelevät elokuvan moniäänisessä audiovisuaalisessa tekstuurissa.
Ilpo Hirvonen