PHOENIX

Ohjaaja: Christian Petzold

Maa: Saksa, Puola

Vuosi: 2014

Kesto: 1.38

Kielet: saksa, englanti / tekstitys suomeksi

Alkup. nimi: Phoenix

Kategoria: , ,

Christian Petzoldin teos osoit­taa, kuinka hän on noussut ehkä monen huo­maamatta eurooppalaisten – ja miksei koko maailmankin – nykyohjaajien kärkikaartiin. Phoenix on kiehtovan moniselitteinen tarina keskitysleiriltä palaavasta naisesta, identitee­tistä ja sodanjälkeisestä Berliinistä.

Jo kuudennen kerran Nina Hoss loistaa Petzoldin ohjauksessa: heidän kestävä ja syvällistyvä yhteistyönsä kuuluu elokuvahisto­rian merkittävien ohjaaja & luottonäyttelijä -kaksikkojen joukkoon. Hoss esittää juutalais­ta Nelly Lenziä, joka on ennen sotia ollut suo­sittu laulaja, selvinnyt Auschwitzin kauhuista, mutta kasvot pahasti vaurioituneina. Ystävä­tär Lene houkuttelee häntä muuttamaan mukaansa Palestiinaan, mutta Nelly haluaa etsiä miehensä Johnnyn, pianistin joka on ehkä il­miantanut hänet natseille.

Hoss näyttelee erinomaisesti vaikka pelkil­lä silmillään. Alussa kuin kauhufilmeissä kää­reisiin peitetty Nelly tahtoo saada kasvoleikkauksissa vanhan ulkonäkönsä takaisin. Kuvio kehkeytyy moniselitteiseksi, kun Johnny ei tun­nista häntä, mutta keksii yhdennäköisyyden vuoksi juonen perinnön huijaamisesta. Rans­kalaisen Hubert Monteilhetin 1961 kirjoitta­maan romaaniin pohjautuva elokuva saa hitchcockmaisia alasävyjä, Vertigon muistumia.

Holokaustista on tehty lukemattomia elo­kuvia, mutta Saksan tilanteesta 1945 ei lain­kaan liikaa. Syyllisyys, kieltäminen ja petos ja niiden kanssa eläminen luovat vainoharhai­suutta Berliinin film noir -varjoisessa yössä. Emme koskaan ole aivan varmoja pariskun­nan todellisista tiedoista ja tunteista. Phoe­nix (nimi tulee yökerhosta) on tapahtuma-aikaansa kiinnittyneenä paljon enemmän kuin psykologisesti monikerroksinen melodraa­ma. Feeniks-lintumme on melkein mahdo­ton päästä ylös menneisyydestään, natsi-Saksasta. Lopetus Kurt Weillin sävelin on hieno: ”Speak Low”. (TM)