Ryttare i blått (Sininen ratsastaja) on outo lintu Arne Mattssonin Folke Mellvig -sovitusten viiden elokuvan sarjassa: ainoa Cinemascope-elokuva (formaattia vaikuttavan upeasti käyttävä), ja mikä tärkeintä, Kajsa Hillmanin – neljässä muussa teoksessa huomion keskipisteenä olevan Johnin vaimon – ainoa sooloelokuva. Tämä oli tulosta puhtaasti onnettomasta sattumasta – kirjaimellisesti: Karl-Arne Holmsten sairastui juuri ennen tuotannon alkua ja pystyi näyttelemään Johnia vain muutamassa kohtauksessa. Voi olla ilkeää sanoa näin, mutta: hyvä niin – kukaan ei luultavasti olisi tuohon aikaan keksinyt laittaa rikoselokuvan keskiöön naista, joka on yhtä älykäs että terävä kuin kaunis ja tyylikäs.
Sen sijaan, että Kajsa olisi ironisesti tarkkaillut aviomiestään ja silloin tällöin puolihuolimattomasti auttanut tätä, kuten elokuvissa Kuka oli mustapukuinen nainen? (Damen i svart) ja Punainen mannekiini (Mannekäng i rött), tässä hän tekee kaiken yksin sinisen ratsastajan – kuoliaaksi ammutun miehen – arvoitusta ratkaistessaan: miehen, joka kaikesta huolimatta pystyi kävelemään pois rikospaikalta – onko tässä kyse aaveista, harhautuksista, vai gestalt-lakien oudoista tempuista…? Strömsholmin linnan saleissa ja puistoissa nähdään moninaista toimintaa ja naurua ennen kuin syyllinen saatetaan oikeuden eteen…! (Olaf Möller)