Nuori kirjailija Rama matkustaa Saint-Omerin pieneen kylään seuraamaan lapsensa hukuttaneen nuoren äidin oikeudenkäyntiä. Puolustuksenaan nainen vetoaa mielenhäiriöön ja senegalilaiseen noituuteen, jotka ajoivat hänet tekemään ratkaisevan päätöksen ahdistuksen ja toivottomuuden keskellä. Oikeudenkäyntiprosessin aikana Raman täytyy tutkia suhtautumistaan myös äitiinsä sekä omaan orastavaan äitiyteensä.
Palkittuna dokumentaristina pitkään toiminut senegalilaistaustainen Alice Diop ohjaa tositapahtumiin pohjautuvan debyyttifiktionsa vankasti ja tyylikkäästi. Oikeussalissa puhutaan paljon ja asiaa, mutta syyttäjän vastusteluista huolimatta intensiiviset kohtaukset ajautuvat myös tunteiden ja melodraaman pyörteisiin. Mukana Diopin aikaisemmista töistä ovat lähijunalla matkustavat äidit, maahanmuuttajiin kohdistuvat ennakkoluulot sekä kotivideoiden kyky toimia postikortteina ja aikakapseleina perhehistorian liitoskohtiin.
Raman ja Diopin näkökulmasta nykypäivän tragediaan liittyy myös historiallinen taso, ja tapahtuman ydin peilautuu Euripideen Medeia-tragediaan. Kokonaisuus on kuitenkin myös Hiroshima mon amour -elokuvan tavoin runollista tulkintaa lähimenneisyyden kipupisteistä. On selvää, että Diop on ihailemiensa dokumenteista fiktion pariin siirtyneiden tekijöiden, kuten Agnès Vardan ja Chantal Akermanin, työn suvereeni jatkaja.
Senegalilaistaustainen ALICE DIOP (s. 1979) opiskeli kolonisoidun Afrikan historiaa Sorbonnen yliopistossa, josta hänen matkansa elokuvien pariin kävi visuaalisen sosiologian opintojen kautta La Fémis -elokuvakouluun Pariisiin. Agnès Vardan, Claire Denisin ja Chantal Akermanin töitä ihaileva tekijä on tehnyt useita palkittuja dokumenttielokuvia, joista Vers la tendresse (Towards Tenderness, 2016) on rohkea ja paljas kuvaus seksuaalisuudesta, maskuliinisuudesta ja lempeydestä ja Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Nous (We, 2021) panoraamamainen kuvaus useiden henkilöhahmojen elämistä lähiöissä. Debyyttifiktio Saint Omer yhdistelee elementtejä Diopin dokumenteista intensiiviseen oikeussalidraamaan ja pokkasi Venetsian elokuvajuhlilla Grand Jury -palkinnon.
Otto Kylmälä