Eroottinen pikkukaupunkikuvaus The Black Widow saattaa olla hieman erilainen ja ”pienempi” elokuva kuin Arturo Ripsteinin massiivisen tuotannon tunnetuimmat teokset, mutta oikein viihdyttävää katsottavaa vaikkapa Lapin aistilliseen yöhön. Vaikka maestro EI nuorena toiminut Luis Buñuelin apulaisohjaajana – kuten Ripsteinin kertoman mukaan väärinkäsityksestä syntynyt oletus edelleen sitkeästi väittää – on Intohimon hämärän kohteen vuonna syntynyt The Black Widow usein Buñuelin mieleen tuova, hillittömän charmikas provokaatio porvariston tekopyhyydestä.
Elokuvaa voi erehtyä syyttämään ns. eksploitaatiosta, mutta analysoitaessa sisältöä tarkemmin voidaan nähdä syvemmälle. Umpikatolisessa Meksikossa The Black Widow osui todistetusti maaliin: sensuroijat pelästyivät kieltämään teoksen viideksi vuodeksi. Kun elokuva pääsi pannasta, sitä arvostettiin viidellä paikallisen Jussin eli Arielin ehdokkuudella.
The Black Widown nimiosan tulkitsija Isela Vega sai parhaan naisnäyttelijän Arielin. Totaalisen häpeilemättömän roolisuorituksen tarjoava Vega esittää orpona kasvanutta Mateaa, josta tulee Isä Felicianon (Mario Almada) sisäkkö seurakuntaan. Kun Matea torjuu häntä viettelevän kylän vaikutusvaltaisen lääkärin, helvetti on valmis pääsemään irti, mutta Matea ja Feliciano voivat löytää rakkauden ja vastarinnan.
Ripstein on ladannut tähän viattomuuden, lihallisuuden ja melodraaman yhdistelmään perinteisen b-elokuvan maailmoja lähestyvää väkevyyttä näyttelytyylistä värien käyttöön, juuri oikeissa suhteissa.
Timo Malmi