THE ETERNAL DAUGHTER

Ohjaaja: Joanna Hogg

Maa: Iso-Britannia, Yhdysvallat

Vuosi: 2022

Kesto: 96 min

Kielet: englanti / ei tekstitystä

Kategoria: ,

Festivaaliyleisöjä ympäri maailman – viime kesän Sodankylän elokuvajuhlia myöten – omaelämäkerrallisella teosparillaan The Souvenir (2019) ja The Souvenir: Part II (2021) hurmanneen Joanna Hoggin uutuus on yllättävä ja kiehtova lisä ohjaajan alter egon Julien tarinaan. Päähenkilön äidin roolissa jo The Souvenir -elokuvissa nähty Tilda Swinton, Hoggin ystävä ja työtoveri vuosikymmenten takaa, ottaa nyt omakseen myös keski-ikäiseksi varttuneen Julien hahmon tehden mestarillista työtä kaksoisroolissaan.

Tunnelmallisen, ripauksella brittiläistä gotiikkaa maustetun mysteerin miljöönä on aavemaisessa usvassa ja hämärässä kylpevä walesilainen kartanohotelli, jonne Julie vie iäkkään äitinsä Rosalindin syntymäpäivämatkalle. Matkakohde on Rosalindille muistorikas paikka, jossa Julie toivoo saavansa alulle äidistään kertovan elokuvan. Työ ei kuitenkaan ota sujuakseen, sillä aution rakennuksen öiset äänet ja levottomuus painavat Julieta. Äidinkään suhteen kaikki ei ole kunnossa: kaksikon keskusteluja leimaavat epämääräiset pinnanalaiset jännitteet.

Hogg ja Swinton työryhmineen ovat luoneet vähäeleisen, perinteisten kummitustarinoiden estetiikasta ammentavan mutta ohjaajan modernille tyylille uskollisen tutkielman muistoista, elämänvalinnoista ja menetyksestä. Pieni elokuvahelmi jää mieleen kummittelemaan.

Suvi Heino

 

JOANNA HOGG (s. 1960) kulki hyvin epätavallisen polun taiteilijaksi. Hän aloitti tekemällä lyhytelokuvia Super 8 -filmille Derek Jarmanin kanssa ja meni vasta sitten elokuvakouluun. Lopputyönään hän teki perin omalaatuisen teoksen Caprice (1986), jossa näyttelee Tilda Swinton. Hogg hioi luovuuttaan parikymmentä vuotta tehden musiikkivideoita ja tv-sarjoja, mikä huipentui EastEnders-erikoisjaksoon Dot’s Story (2003) ennen täyspitkää esikoiselokuvaa Unrelated (2007). Monipuolinen kokemus näkyy muun muassa epätavallisissa näyttelijävalinnoissa: Hogg on roolittanut elokuviinsa taiteilijoita, kuten maisemamaalari Christopher Bakerin (Archipelago, 2010) tai The Slitsin kitaristin Viv Albertinen ja relationisti Liam Gillickin (Exhibition, 2013). Hän on nero.

Olaf Möller