Kun kiinalaisesta nykyelokuvasta ei moni elokuvissakävijä juuri muuta tiedä kuin aina tasokkaan Jia Zhangken yhteiskunnallisesti syvälliset työt tai konkari Zhang Yimoun epämääräisemmän tuotannon, on hyödyllistä tutustua ahkeran Lu Zhangin viime Berliinin elokuvajuhlien kilpasarjan ilonaiheeseen The Shadowless Tower, jonka lämpimän inhimillinen tarina havainnoi tarkasti ja vivahteikkaasti modernia Kiinaa.
Kipeän mutta hellän ja hieman komediallisen kertomuksen pääosassa on keski-ikäinen, eronnut ravintolakriitikko Gu Wentong, joka on yrittänyt kirjoittaa runoja ja omistanut tyttärensä hoitamisen sisarelleen, sinänsä sopuisin järjestelyin. Romanttisen suhteen mies on kuitenkin onnistunut luomaan 25-vuotiaan valokuvaajan, vapaamielisen Ouyang Wenhuin kanssa.
Yhtä hyvin alkoholin parissa viihtyvää Gu Wentongia hiertää nykytilaa vielä enemmän menneisyys ja suhde kolmensadan kilometrin päässä Pekingistä asuvaan isään – jota hän ei ole nähnyt lapsuuden jälkeen, vaikka Ouyjang tarjoaa apuansa ongelmaan. Nimensä elokuva on saanut legendaarisesta buddhalaisesta temppelistä, jonka varjottomuudesta voi vetää metaforia päähenkilön elämään.
Vasta 38-vuotiaana ohjaajaksi siirtynyt LU ZHANG (s. 1962) on kahdessa mielessä poikkeuksellinen kiinalainen elokuvantekijä: hänellä oli takanaan ura kirjallisuuden puolella ja hänen etninen taustansa on kolmannen polven koreankiinalainen. Lu kirjoitti romaaneja ja opetti kiinalaista kirjallisuutta yliopistossa Jilinissä. Vuonna 2000 hän ohjasi Venetsian elokuvajuhlien kilpailuun hyväksytyn lyhytfilmin todistaakseen ohjaajaystävälleen, että ”kuka tahansa voi tehdä leffoja”. Väitteen vahvistukseksi hän on sittemmin tehnyt 14 pitkää elokuvaa, joita on menestyksellä esitetty muun muassa Cannesin, Berliinin ja Locarnon festivaaleilla.
Timo Malmi