TIEN LAULU

Ohjaaja: Satyajit Ray

Maa: Intia

Vuosi: 1955

Kesto: 2.05

Kielet: bengali / tekstitys englanniksi

Alkup. nimi: Pather Panchali

Kategoria: ,

Satyajit Ray (1921–1992) kohosi 1950-luvulla länsimaiden tietoisuudessa intialaisen elokuvan nimekkäimmäksi edustajaksi; häneen henkilöityi intialainen neorealismi ja kansallisen elokuvan avautuminen osaksi maailman elokuvaa. Keskeinen teos on kansainvälisiä palkintoja kahminut Tien laulu, kertomus bengalilaisen Apu-pojan kasvusta ja kehityksestä, yksilön ja maailman välisestä riidasta ja sovinnosta.

Apun lähtökohdat ovat lievästi sanottuna vaatimattomat: köyhyys, puute ja menetyksen pelko ovat alituisesti läsnä. Konkreettisista olosuhteista Ray lausuu ankaran tuomionsa, mutta mitä eksistentiaalisimmiksi kysymykset muuttuvat, sitä lempeämmältä, runollisemmalta ja laulullisemmalta elokuva alkaa tuntua. Kun tie laulaa, on sitä kulkevan muurahaisenkin laulettava. Lopulta tie kohoaa pilviin.

Sivilisaatioiden raja-aidat menettävät merkityksensä. Idässä on kiertelevät munkkinsa, ja Tao tarkoittaa tietä. Läntinen perinne kulkee vaeltavien ritareiden, Huckleberry Finnin ja nuoren Gorkin kautta muusikoiden kiertuepäiväkirjoihin. Tien laulu avasi elokuvatrilogian, joka kulki kautta maailman ja valloitti sen; teos on yksi taiteen historian humaaneimpia ja universaaleimpia hetkiä. Kun lännen suuri opettaja sanoi olevansa tie, totuus ja elämä, hän sanoi varmemmaksi vakuudeksi saman asian kolmeen kertaan. Tie on totuus ja elämä. (VMH)