Tšekkiläisellä animaatiolla on pitkät perinteet niin luovuuden kuin taidokkuuden, leikkisyyden kuin surrealisminkin saralla. Studiot Prahassa ja Zlínissä ovat tuottaneet toinen toistaan kiehtovampia teoksia käyttäen stop motion -tekniikkaa sekä nukke-, pala- ja piirrosanimaatiota. Karel Zeman, Hermína Týrlová ja heidän kaltaisensa elokuvantekijät olivat edelläkävijöitä animaation ja näyteltyjen kohtausten yhdistämisessä, josta häikäisevimpiä esimerkkejä on Zemanin Salaisuuksien saari. Zemanin ja Týrlován ohella Zdeněk Miler, Břetislav Pojar ja Jiří Trnka olivat keskeisiä tekijöitä Tšekkoslovakian sosialistisen tasavallan animaatioalan 1950- ja 1980-lukujen välisenä ”kulta-aikana”, johon tämä näytös keskittyy, mutta heidän rinnallaan työskenteli monia muitakin lahjakkaita animaattoreita, kuten Josef Kluge, Václav Mergl, Vladimír Lehký ja Libuše Čihařová. Kaikissa mukaan valituissa elokuvissa on esineitä, aina tikkukaramelleista käsiin, joissa on jotakin salaperäistä. Tämänkaltaiset arvoitukselliset esineet ovat säilyneet keskeisinä piirteinä tšekkianimaatiossa (ajatelkaa vaikka Jan Švankmajeria ja Jiří Bartaa), ja olivatpa ne ilahduttavia tai pelottavia, ne herättävät tulkitsemaan ja pohtimaan, kuinka merkitys muuttuu suhteessa asiayhteyteen.
Josef Klugen stop motion -animaatiossa Miten muna meni kaupungista kaupunkiin (1968) keittiövälineitä ja ruokaa uusiin tarkoituksiin käyttäen luodaan tarina seikkailusta ja kuvitteellisesta uudestisyntymisestä, mikä saa meidät näkemään arkiset asiat uudessa valossa. Arkipäiväisyys on läsnä myös Zdeněk Milerin animaatiossa Myyrä ja tikkukaramelli (1970). Siinä Myyrä löytää roskien joukosta aarteita, jotka lapset ovat huolimattomuuksissaan jättäneet jälkeensä ja jälleen kerran hellyttävästi valistaa katsojaa sekä puhuu hyväntahtoisuuden ja luovan leikin puolesta. Jiří Trnka hyödynsi nukketeatteritaustaansa luodessaan mukaansatempaavia satuja, mutta hänen viimeinen elokuvansa Käsi (1965) on mestarillinen taiteellisen luovuuden ja rajoitteiden allegoria sekä samalla kärkevä vallan kritiikki. Kriittisiä ääniä tarjoaa myös Václav Merglin ohjaama Rapu (1976), jossa pohditaan tieteen ja asekehityksen outoja yhtymäkohtia. Omituiset olennot yhdistyvät ja muuntuvat, ja samalla niiden väkivaltaiset kyvyt kehittyvät nopeasti täysin hallitsemattomiksi. Kevyempiä aiheita edustaa Vladimír Lehkýn Lintuemo II (1966), jossa kaksi lintua kilvoittelee samaan tyyliin kuin kaksikot animaatiosarjoissa, joista tuli vuosien varrella vakiokalustoa Tšekin televisiossa (Pik a Kvik, Bob a Bobek, Pat ja Mat). Lyhytelokuvassa seurataan lintujen lystikkäitä seikkailuja niiden hyppelehtiessä ja tutkiessa minimalistista maisemaa, jossa niiden uteliaisuus ja energia siivittävät ne monenlaiseen hauskanpitoon. Libuše Čihařován kiehtova Satuplaneetta (1986) sekoittaa scifiä ja perinteistä satua – mitä ei yleensä tehdä! Astronautit laskeutuvat vieraalle planeetalle ja yllättyvät siitä, mitä löytävät. Tarinan edetessä arvoitus ratkeaa lapsuudesta tutun kertomuksen tavoin, mikä on ihastuttava menneisyyden ja tulevaisuuden rinnastus.
Jennifer Lynde Barker