VALKOINEN PEURA

Ohjaaja: Erik Blomberg

Maa: Suomi

Vuosi: 1952

Kesto: 1.14

Kielet: suomi / tekstitys englanniksi

Alkup. nimi: Valkoinen peura

Kategoria: , ,

Erik Blombergin Valkoinen peura on visuaalisesti innostava, tunnelmaltaan painostava ja omaan miljööhönsä nähden juuri riittävän anarkistinen merkkiteos. Siitä puuttuu kaikki Suomi-Filmille ominainen tunnusmerkistö, ja ehkä juuri siksi se palkittiin sekä taruelokuvan erikoispalkinnolla Jean Cocteaun johtamassa Cannesissa, että parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globella.

Ikimuistoisessa lappilaisessa allegoriassa nuoren Piritan (Mirjami Kuosmanen) seksuaalisten vaistojen herääminen aiheuttaa synkän kriisin. Himo ja haureus – noidan syntiset ominaisuudet – saavat hurjan symbolisen ilmenemismuodon, kun paikallinen shamaani muuttaa Piritan vampyyrimäiseksi ihmisiä metsästäväksi peuraksi.

Valkoinen peura poikkeaa lähes kaikista muista kotimaisista aikalaisistaan juuri siksi, että se on elokuvaa aidoimmillaan. Draamaa ei kuljeteta dialogin varassa, vaan kuvat kertovat ja montaasi tekee työt. Rumpumusiikki jää kummittelemaan tajuntaan vielä kokemuksen jälkeenkin.

Elokuva on mahdollisesti jopa kärsinyt saamastaan klassikon maineesta, sillä se mielletään nykyään turhan usein kaavamaiseksi kauhutarinaksi. Auditiivisesti äärimmilleen latautuneen metamorfoositarinan sisarteoksia kannattaa metsästää mieluummin Shinya Tsukamoton Tetsuosta kuin Alfred Hitchcockin tai Roman Polanskin elokuvista. (VM)

Ruamjai-kuoro

Valkoinen peura avasi aikanaan ihka ensimmäisen Sodankylän elokuvafestivaalin kesäkuussa 1986. Nyt elokuvasta on luvassa täysin ainutlaatuinen versio, sillä maagisen teoksen laulavat, hyräilevät, huokailevat, huudahtelevat ja uikuttavat henkiin Jyväskylän oma erikoisuus Ruamjai (thai. “yhteinen sydän”) ja johtajansa Kirsi Kaunismäki-Suhonen. Nelikymmenhenkisen sekakuoron musiikista kasvaa enemmän kuin osiensa summa: Ruamjai sykkii ja soi isommin kuin yhteenlasketut laulajansa.

Tänä vuonna ”täysi-ikäistyvää” sekakuoroa voi kuvata vaikkapa näin: Kahdeksantoistavuotias päättää itsenäisesti omasta puolestaan, katsoen maailmaa tuoreesti, kirkkaasti ja kriittisesti, unohtamatta kuitenkaan niitä lähtökohtia, joista on kasvanut sellaiseksi kuin on. Kahdeksantoistavuotias kokeilee omia, muiden ja yhteiskunnan rajoja – ja antaa elämän räiskyä päin täysillä. Kahdeksantoistavuotias uskoo mahdollisuuteensa vaikuttaa.

Ruamjai vie yhteistyön ja läheisyyden kulttuuriaan kaikkialle, mihin se ei ole vielä päätynyt ja kaikille, joiden siitä olisi ehkä vielä hyvä kuulla. Kuorokilpailuissa Italiaa myöten menestystä niittäneen kokoonpanon omaleimainen saundi ja liikauttava esiintymistyyli tunnistetaan jo ympäri maailmaa. Ruamjai on osoittanut myös vähemmän harrastuneelle yleisölle, mitä kaikkea kuoromusiikki voi olla ja kuinka se voi yllättäen naurattaa, jännittää ja koskettaa. Näistä kertoo paitsi Italian kisahelmiä sisältävän Kulo EP:n hieno vastaanotto, niin myös Suomen Kulttuurirahaston Ruamjaille juuri myöntämä 60-vuotisjuhlavuoden Kulttuuripalkinto.

Kantaesitys Arktisen Upeeta -elokuvafestivaaleilla Jyväskylässä 13.2.2016. Musiikin on koostanut Kirsi Kaunismäki-Suhonen.