Emmanuel Mouret sijoitti toisen pitkän elokuvansa kotikaupunkinsa Marseillen lämpöön. Napakka Venus and Fleur (2004) sai maailmanensi-iltansa Cannesin Quinzaine des réalisateurs -sarjassa. Sydämeltään Venus and Fleur liihottelee samassa liehittelyn ja oikukkaiden sydämenasioiden ja niillä spekuloinnin maastossa kuin Éric Rohmerin Komedioita ja sananlaskuja -sarjan elokuvat.
Toisaalta vertauskohtaa voisi hakea myös keskiajan ja renessanssin kirjallisuudesta, siinä määrin sidoksissa vertauskuvallisiin nimiinsä ja niiden määrittämiin luonteenpiirteisiin Mouret’n luonnostelemat henkilöhahmot ovat. Herkkä Isabelle Pirès näyttelee ainoassa elokuvaroolissaan nuorta ja ujoa Fleuria (”kukka”), josta on hankala sanoa, onko hän naiivi vai hienotunteinen. Fleurin yksinäiseen lomanviettoon tuo eloa venäläinen hurmaajatar Vénus (Veroushka Knoge). Nuoret naiset ovat luonteeltaan kovin erilaisia keskenään, mutta kesän päämäärä on sama: löytää ihana kesäkundi ja rakastua. Valinnanvaraakin on, sillä huvilanaapurissa asuu Dieu (”jumala”) ja paikalle patikoi vielä rehti Bonheur (”onni”). Pian selkkauksia setvitään puhelinkopeissa ja uimarannalla.
Venus and Fleur on nostalginen ja kesäinen erehdysten komedia ajalta, jolloin nuoret eroottiset hurmurit onnistuivat olemaan vielä arvoituksia toisilleen ja itselleenkin.
Tytti Rantanen