Tämä siirtymäkauden elokuva, jossa Sohrab Shahid Salessin iranilainen kausi yhdistyy tämän pitkään oleskeluun Saksassa, oli kolmas elokuva sattumalta syntyneessä, sosiaaliseen eristäytymiseen ja hiljaisuuteen keskittyvässä trilogiassa, johon kuuluvat myös iranilaisen uuden aallon mestariteokset A Simple Event (1973) ja Still Life (1974). Sen tapahtumat seuraavat turkkilaisen siirtotyöläisen Husseyinin (iranilainen Parviz Sayyad) elämää muutaman päivän ajan, kun tämä asuu pienessä länsiberliiniläisessä asunnossa yhdessä turkkilaisten maanmiestensä kanssa.
Iranilaisten nykyelokuvien runollinen tehokeino, toisto, korostaa tässä elokuvassa tuhlaavaisuuden tunnetta. Salessin askeettinen tyyli näkyy ja kuuluu myös dialogissa, joka on joko sanatonta muminaa tai banaalien tosiasioiden latteaa laukomista. Mukana on runsaasti elementtejä Salessin muista elokuvista: junia, kirjoitettuja ja luettuja kirjeitä sekä tyhjien, sijaamattomien vuoteiden epätoivoa. Elämän turhuus ilmenee tyhjissä hetkissä, kun hahmon poistuttua kuvasta kamera viipyilee paikallaan kuvaten tyhjää ja näyttäen synkän vilauksen riistettyjen ja juurettomien maailmasta. Elokuvassa pelattavaa backgammon-peliä mukaillen kaikki elämän suunnat ovat vain pieniä siirtoja kapealla pelilaudalla. Tuskin mikään muu elokuva on kuvannut maahanmuuttajan elämän tuskallista toistuvuutta yhtä osuvasti.
Ehsan Khoshbakht