Alkuvuodesta menehtyneen espanjalaismestarin Carlos Sauran joutsenlaulussa ihmiskunnan ilmaisuvietin alkulähteet rinnastuvat urbaaniin graffititaiteeseen. Kymmenien tuhansien vuosien takaiset luolamaalaukset Altamiran, Lascaux’n ja Chauvet’n onkaloissa häikäisevät edelleen. Sauralle nykypäivän graffitit näyttäytyvät tämän inhimillisen ilmaisutarpeen jatkumona samaan tapaan, kuin rap-lyriikat ovat parhaimmillaan suurta runoutta.
Vuosituhansia kestäneen dialogin perusteemoina ovat tarve tehdä näkymätön näkyväksi sekä maailman sielun aistiminen ja sen kommunikoiminen muille. Oivaltava elokuva tuo perspektiiviä ja ymmärrystä sekä menneeseen että nykyaikaan. Samoin kuin esi-isämme saivat innoituksensa ympäröivästä luonnosta ja todellisuudesta, nykypäivän graffitiartistit loihtivat näkyväksi urbaanien asuinalueiden ja teollisuusraunioiden seinille menneisyyden haamuja tai asuinyhteisöjen identiteettiä.
Nuorille katsojille matkaoppaana toimiva Saura saattaa vaikuttaa esihistoriallisista luolista karanneelta aikamatkailevalta dinosaurukselta, mutta Sodankylän kävijät muistavat festivaalilla 2017 vierailleen maestron mittavan tuotannon laaja-alaisuuden musiikin, runouden, tanssin ja teatterin parissa. Käsiteltyään nyt viimeisessä työssään kuvataidetta hän jättää pysyvän kädenjäljen taidehistorian seinämään.
Otto Kylmälä