Jenkeillä oli screwball ja briteillä Ealing-studion kultakausi. Kansalliset kulttuurierot näkyvät, mutta kaaos ja kohellus on universaalia. Alexander Mackendrickin (1912–1993) esikoisohjauksessa Skotlannin rannikkosaaren asukkaat elelevät melko etäällä toisen maailmansodan melskeistä, kunnes joutuvat kasvotusten seurannaisvaikutuksista kaikkein kammottavimman kanssa: paikallisen elämänvirtauksen taannut viski loppuu koko kylästä! Ratkaisuksi keksitään rantaan haaksirikkoutunut laiva, jonka lastina kytee peräti 50 000 pulloa tuota jumalten nektaria, ja loppuelokuva kasvaa juonikkaiden tenukeppien ja raittiinkalvasta virkavaltaa edustavan, sääntökirjan nielaisseen Kotikaartin kapteeni Waggettin (Basil Radford) väliseksi voimainkoitokseksi.
Yhdysvalloissa skotlantilaisille vanhemmille syntynyt Mackendrick on outo lintu ”brittiläisten filmimiesten” joukossa. Alle kymmenestä ohjauksesta osa on kuitenkin kanonisoituja merkkiteoksia – Ealing-klassikot Mies valkoisessa puvussa (1951) ja Naisentappajat (1955), Amerikoissa ohjattu Menestyksen huuma (1957) – ja hersyvän hauska debyytti kuuluu sekin samaan kastiin. Ensiluokkainen tekninen toteutus kieroine kamerakulmineen ja iskevine skarveineen tukee mustan huumorin pimeää sävystöä, herjankärjet iskevät nasevasti, ja lopussa muistetaan vihoviimeisenä kiepautuksena mainita jopa taloustieteen lainalaisuudet, lepäähän Karl Marxkin sentään Yhdistyneen kansakunnan mullissa…
Lauri Timonen