WINTER BOY

Ohjaaja: Christophe Honoré

Maa: Ranska

Vuosi: 2022

Kesto: 122 min

Kielet: ranska / tekstitetty englanniksi

Alkup. nimi: Le lycéen

Kategoria: ,

Keskellä yötä asuntolan oveen koputetaan, ja teini-ikäinen Lucas (Paul Kircher) herää hämmentyneenä. Oven takana seisovat vakavat kasvot ovat tulleet ilmoittamaan, että Lucasin isä on joutunut auto-onnettomuuden takia sairaalaan. Pitkän ajomatkan jälkeen hänelle kerrotaan isän menehtyneen onnettomuudessa. Kyyneleet, krampit ja hengenahdistus leviävät perheen sisällä kouriintuntuvasti. Kuin suru olisi sairaus, jonka tarttumista eivät mitkään kasvomaskit estä.

Tragedian keskellä Lucas saa tukea äidiltään (Juliette Binoche) ja taitelijaisoveljeltään (Vincent Lacoste), joka tarjoaa Lucasille pelastusrengasta houkuttelemalla hänet viikoksi luokseen Pariisiin. Uusi elämänvaihe suurkaupungissa innostaa, mutta isän menetyksen kipu hämärtää hänen ajatteluaan vuoristosumun lailla, joten uusien kokemusten ja virikkeiden nälkäisenä Lucas ajautuu pinnallisiin irtosuhteisiin ja lihan himoihin.

Suruntäyteisen ensimmäisen näytöksen jälkeen Christophe Honorén elokuva hengittää harmonisesti kaikissa rekistereissä. Elokuva kuvaa, kuinka surun keskellä menetämme suunnan ja teemme hölmöyksiä kuvaten hahmojaan kuitenkin monisyisesti ja armollisesti. Elokuvan hehkuvana keskuksena toimii Kircherin läpimurtorooli, jonka sädekehällä kiertää paljon huumoria, rakkautta ja lempeyttä.

Näytelmä- ja lastenkirjailijanakin kunnostautunut ranskalainen Christophe Honoré on äärimmäisen tuottelias käsikirjoittaja-ohjaaja. Ranskan uuden aallon elokuvantekijöiltä vaikutteita saanut Honoré tunnetaan homoseksuaalien elämää käsittelevistä ihmissuhde-elokuvistaan, kuten Homme au bain (2010) ja Plaire, aimer et courir vite (2018) sekä Jacques Demyltä vaikutteita kanavoivasta musikaalista Les Chansons d’amour (2007). Honorén elokuvat ovat saaneet toistuvasti ensi-iltansa tärkeimpien festivaalien kilpasarjoissa, mutta elokuvien ohella hän ohjaa myös teatteria ja oopperaa. Esikuviensa tavoin hän on myös kirjoittanut Cahiers du cinéma -lehteen.

Otto Kylmälä