KOTIMAISTEN KESKUSTELU: BAARIN NURKASTA TÄYTEEN (PIKKU)TELTTAAN

Haastateltu: Liselott Forsman / Nordisk Film & TV Fondin johtaja
Haastattelija: Marlon Saares / elokuvaopiskelija

 

Miten kotimaisten keskustelu alkoi?

Olen käynyt Sodankylän festareilla vuodesta 1986 eli ensimmäisestä vuodesta lähtien. Vaikka opiskelijana olisi valvonut elokuvissa tai rannalla läpi yöttömän yön oli joka aamu, no melkein joka, pakko nousta Petterin siis Peter von Baghin mahtaviin kansainvälisten vieraiden aamukeskusteluihin.  Alussa tein itse radio- ja TV-ohjelmia Sodiksesta, mutta vähitellen pääsin moderoimaan elokuvaesittelyitä ja siitä syntyi ajatus keskustelusta, jossa kotimaiset tekijät tapaavat toisensa ja yleisönsä.

 

Mitä muistat ensimmäisestä keskustelusta?

Vuodet Sodankylässä ovat eräänlaista tajunnanvirtaa. En muista minä vuonna keskustelut alkoivat. Olisiko ollut 2000-luvun alkuvuosina? Muistan kyllä missä. Hotelli Sodankylän baarissa koska muuta paikkaa ei ollut. Keskustelijoista mieleen tulee Johanna Vuoksenmaa ja aiheista komedia elokuvataiteena. Näissä keskusteluissa fokus on tärkeää pitää ja alkuvuonna haasteena baarin nurkassa olivat yksinomaan juomaan tulleet ravintolavieraat, jotka yrittivät kaapata keskustelun. Täytyy kiittää Kari Väänästä, joka parikin kertaa auttoi pitämään kuria näissä tilanteissa.

 

Miltä Kotimaisten keskustelu näyttää tänään?

Maaginen tunnelma. Fokusoitunut yleisö. Innokkaat keskustelijat. Tärkeä tunti, jonka kotimaiset tekijät viettävät yleisön kanssa. Yritämme yhdessä sukeltaa mahdollisimman syvälle johonkin tiettyyn teemaan. Vieraat ovat yleensä niin hauskoja, että asia kuin asia yhdistyy orgaanisesti huumoriin. Nykyisin, normaalivuosina, kun keskustelu järjestetään Pikkuteltassa, on mahtava mennä paikalle tarkistamaan mikki ja nähdä ihana yleisömme jonottamassa tilaisuuteen, satoi tai paistoi. Ihanne olisi aina kutsua kaikki kotimaiset vieraat, mutta joskus kaikki eivät yksinkertaisesti mahtuisi pitkän pöydän taakse. Silloin osallistujat valitaan sen mukaan mikä kokoonpano voisi innostua jostakin tietystä tärkeästä aiheesta.

 

Vuoden 2015 keskustelu on Areenassa. Miten fokus pysyi ja kaari syntyi?

Katsoin eilen keskustelun uudestaan. Yllätyin siitä, ettei yleisö ottanut osaa, mutta tämä liittyi varmaan TV-tekniikkaan. Vuonna 2015 vietettiin ensimmäiset festivaalit ilman Peter von Baghia, joka meni pois syyskuussa 2014. Jokaisella vieraalla oli oma kiinnostava Petteri-tarinansa. Vieraat olivat tuottaja Jouko Aaltonen, näyttelijät Minna Haapkylä ja Armi Toivanen sekä ohjaajat Petri Kotwica, Ville Suhonen ja Anssi Mänttäri. Alussa teemana on Petterin perintö ja lopussa kaikki miettivät miten saavat oman äänensä parhaiten esille. Kaari syntyi täydessä teltassa lähes itsestään, kiitos mahtavien vieraiden. Lopussa Armi Toivanen kertoo miten Antti Heikki Pesonen oppi luottamaan omaan ääneensä eräässä tapahtumassa Kööpenhaminassa, jonka pitchauskilpailun hän sitten voitti. Ratkaisevaa oli ollut tapahtuman pitchauskoulutus, joka neuvoi tekijää kuuntelemaan omaa sydäntään. Kyseinen tapahtuma oli Nordic Talents, joka sattumoisin juuri nyt on pöydälläni, koska se on nykyisen työpaikkani järjestämä. Toivottavasti voimme syyskuussa järjestää tämän vuoden tapahtuman Kööpenhaminassa, mutta jollei, muuttuu sekin virtuaaliseksi.