SODANKYLÄN PARHAAT – MATKAELOKUVAT YLE TEEMALLA JA AREENASSA
Yle Teema esittää touko–kesäkuussa 2022 neljä elokuvaa Sodankylän elokuvajuhlien menneiltä vuosilta sekä niitä esittelevän neljän pienoisdokumentin sarjan elokuvien tekijöistä festivaaleilla.
Sodankylän elokuvafestivaalin ainutlaatuisiin tunnelmiin palaavan dokumenttisarjan neljän jakson kokonaisuus hyödyntää arkistomateriaalia ja uusia haastatteluja keväältä 2022. Onko matka Lapin keskiyön auringon juhlille kuin road movie, matkaelokuva – niin yleisölle, tekijävieraille kuin järjestäjillekin? Muistelemassa mm. Elina Knihtilä, Saara Kotkaniemi, Tommi Korpela, Olavi Uusivirta, Juho Kuosmanen ja Mika Kaurismäki. Sarjan on ohjannut Heikki Kujanpää.
Sodankylän parhaat – Matkaelokuvat Yle Teemalla lauantaisin 28.5.–18.6.2022.
Kaikki jaksot ja elokuvat ovat nähtävissä Yle Areenassa 28.5. alkaen; sarja pysyvästi, elokuvat 90 päivää paitsi Kesä Monikan kanssa 60 päivää. Katso sarja täältä!
SODANKYLÄN PARHAAT – MATKAELOKUVAT KINO REGINASSA
Kun pandemia on hellittänyt sen verran, että voimme jälleen osallistua live-tapahtumiin kautta suvisen Suomen, on otollinen aika tutkailla matkaelokuvia – muitakin kuin varsinaisia tie-elokuvia (road movies). Kino Reginan kesäsarjassa paneudutaan sellaisiin niin festivaalin maineikkaimpien tekijävieraiden retrospektiivien kuin muidenkin esityssarjojen elokuviin, joissa matkataan eri liikennevälineillä (tai jalan!) maailmoista toiseen, elämänmuutos tähtäimessä.
Sodankylän parhaat – Matkaelokuvat -kesäsarja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) Kino Reginassa, Helsingissä 13.7.–30.8.2022. Tutustu sarjan elokuviin ja esitysaikoihin täällä!
YLE Teeman ja Areenan Sodankylän parhaat – Matkaelokuvat -sarjan elokuvat
KESÄ MONIKAN KANSSA (Sommaren med Monika, Ruotsi 1953)
Kansainvälisessä läpimurtoteoksessaan skandinaavisten vuodenaikojen ja mielialojen tarkka tallentaja Ingmar Bergman tavoittaa taianomaisesti vapautumisen, erotiikan ja Pohjolan valoisan suven tunnot.
Kesäksi tukholmalaiset 17-vuotias Monika (Harriet Andersson niin ikään läpimurtotyössään) ja 19-vuotias Harry pääsevät pois kaikkien huoltensa keskeltä, ajavat kuuluisassa jaksossa moottoriveneellä kaupungin siltojen ali kohti säteilevän meren huomassa kimmeltävää saaristoa. He ovat tietämättömiä työläisnuoria, joilla ei ole kuin loma, uhmakas rakkautensa ja naiivit unelmansa onnesta. Mutta ennen kuin haikean elokuvan syksy iskee kuin piiska, nuorten on palattava takaisin ja otettava vastuu tulevaisuudesta.
Skandinaviaa ahdasmielisemmissä maissa Bergmanin ohjaustyötä ja Anderssonin sensuellin eroottista esiintymistä pidettiin 70 vuotta sitten poikkeuksellisen rohkeana. Yhdysvalloissa teosta markkinoitiin avoimesti seksillä. Pohjolan kesän vapauttava estottomuus onkin oleellinen osa elokuvan kestävää viehätystä, sen elämäniloisen ja uhmakkaan alkupuolen pohjavire.
Bergman on selvästi villin Monikan ja vastuuntuntoisemman Harryn puolella hankalia vanhempia ja ahdistavia työnantajia vastaan. Yhtä suurella myötätunnolla kuin Harryyn Bergman suhtautuu Monikaan, aistilliseen luonnonlapseen, jonka roolityöstä Harriet Andersson ansaitsi kaiken saamansa suitsutuksen. (Timo Malmi)
Katsottavissa Yle Areenassa 28.5.–26.7.2022.
ALICE KAUPUNGEISSA (Alice in den Städten, Saksan liittotasavalta 1974)
Matkaelokuvien spesialistin Wim Wendersin surumielisen realistisen mutta huumorin maustaman teoksen päähenkilö on Philip Winter, vieraantunut saksalainen lehtikuvaaja. Hän joutuu palaamaan työkomennukseltaan Saksaan ja saa tahtomattaan New Yorkista mukaansa yhdeksänvuotiaan, näsäviisaan Alicen.
Kun yksinäinen Winter on kiertänyt vuokratuilla autoillaan ensin päämäärättömästi kaupunkeja Yhdysvalloissa ja jatkaa sitten samaa Alicen kanssa motivoituneempana Saksassa, välillä junallakin, sirpaleisesti mutkittelevasta teoksesta syntyy varsinainen road movie eli tie- tai matkaelokuva. Kuten niin monessa vastaavassa vaelluselokuvassa, samalla kun etsitään jotakin, samalla niin Yhdysvaltojen kuin Euroopan maisemat ja miljööt peilaavat Winterin tilaa, sielunmaisemaa. Hän etsii itseään, elämälle tarkoitusta.
Hollantilaisen kuvaajavelhon Robby Müllerin tarkoituksellisesti värin sijasta mustavakoisena tallentama Alice kaupungeissa käynnisti ohjaajan 1970-luvun kolmen road movien trilogian (kaikissa pääosassa Rüdiger Vogler). Hienovaraisen runollisessa kulttifilmissä tekijät kommentoivat ovelasti ihmisten ja kulttuurien tilaa, ja samalla koko amerikkalaisen populaarikulttuurin sodanjälkeistä vaikutusta Eurooppaan. Hämmästyttävää kyllä, tämä ”aikuiselokuva” saattaa olla otollista katsottavaa myös lapsille, ei vähiten Yella Rottländerin tulkitseman eloisan Alicen ansiosta. (Timo Malmi)
Katsottavissa Yle Areenassa 28.5.–25.8.2022.
MATKA ITALIAAN (Viaggio in Italia, Italia & Ranska 1954)
Roberto Rossellinin vieraantumiskuvauksessa kyllästynyt brittiläinen pariskunta saapuu autollaan Napoliin, Vesuvius-vuoren tuntumassa sijaitsevaan huvilaan. Rossellinin tuolloinen vaimo Ingrid Bergman näyttelee Katherinea, jonka kyynisellä aviomiehellä Alexanderilla (George Sanders mittatilausroolissa) on Napolissa tarkoitus selvitellä kuolleen sedän jättämää perintöä. Modernin eurooppalaisen elokuvan avainteosten joukkoon kuluva Matka Italiaan käsittelee brittipariskunnan mahdollisuutta uudistaa, pelastaa suhteensa.
Rossellini, italialaisen neorealistisen elokuvan mestari, vei kuudessa Bergman-ohjauksessaan realismia mielenmaisemaan, joka luotasi todellisuutta yhtä paljon ihmisten sisäisistä syövereistä kuin huippukuvaaja Enzo Serafinin kameran tallentaman ympäristön havainnoinnista. Viipyessään Caprilla ja Pompeijissa kolea pariskunta törmää paikallisten seurassa välimerellisen kulttuurin lämpöön ja humoristiseen sävyyn myös ihmiskunnan historian myyttisiin, arkeologisiinkin kerrostumiin.
Tarkoituksellisen juonettomassa matkaelokuvassa Rossellini luonnostelee teostaan tavalla, jossa katsojan on tehtävä johtopäätöksiä. Merkitseekö San Gennaron uskonnollisen kulkueen siivittämän huipentuman ihmeenomainen loppuratkaisu pariskunnan rakkauden uudelleen löytymistä? Vai onko kaikki harhaa, porvarillisen avioliiton haaksirikon monimielinen kulissi. Modernissa elokuvanteossa on tärkeämpää esittää oleellisia kysymyksiä kuin valmiiksi pureskeltuja vastauksia. (Timo Malmi)
Katsottavissa Yle Areenassa 28.5.–25.8.2022.
VALKOINEN ILMAPALLO (Badkonake sefid, Iran 1995)
Jafar Panahin Cannesin filmijuhlilla parhaana esikoistyönä palkitussa lapsi- ja kaupunkikuvauksessa suurin osa tapahtumista seuraa Iranin pääkaupungin kaduilla vaeltelevaa pikkutyttöä kadottamassa rahansa ja etsimässä niitä takaisin. Rahat, kultakala, ilmapallo… Tällaisten konkreettisten esineiden ympärille kiedotaan rikas, kerroksisesti todellisuutta lähestyvä tarina nyky-Teheranin hyörinästä.
Iranilaisen elokuvan isähahmon Abbas Kiarostamin kirjoittama Valkoinen ilmapallo on hieman kuin moderni satu. Elokuvassa valmistaudutaan reaaliajassa – kesto on samanpituinen kuin tapahtumat – iranilaisen uudenvuoden vastaanottoon. Kiarostamin entisen apulaisohjaajan Panahin läpimurtotyössä on kyse iranilaisille elokuville niin tyypillisistä elämän pienistä perusasioista.
Köyhän perheen 7-vuotias tytär Razieh haluaa ostaa juhlan kunniaksi uuden, aikaisempia pulleamman kultakalan. Hupaisan sinnikkään taivuttelun jälkeen Razieh voi isoveljensä avustamana saada äidin antamaan rahat. Tilanne kasvaa melkein traagisiin mittoihin: kala maksaa lähes yhtä paljon kuin perheen päivän ruuat.
Hämmästyttävän realistisen dokumentaarisuuden ansiosta kaikki alkaa vaikuttaa todella aidolta. Alamme pikkuhiljaa epäillä huiputtajiksi kaikkia aikuisia, jotka sattuvat kaupungilla hellyttävän touhukkaita ja päättäväisiä lapsia vastaan. Tämä Panahin ainoa Iranissa sallittu elokuva tuntuu välillä komedialta, välillä jännittävältäkin. Langat kokoava loppukuva on nerokas. (Timo Malmi)