”Minua kiinnostaa kaikkein eniten kommunikaatio ja rakkaus on aina sen äärimmäinen ilmenemismuoto”, sanoi Ildikó Enyedi tammikuussa 2019 Eurimagesin haastattelussa. Näitä ja toisen ymmärtämisen vaikeutta lähestytään kaikissa Enyedin nyt nähtävässä neljässä elokuvassa. Myös ’pienen elokuvan’ Tamás and Juli (Tamás és Juli, 1997) aiheena oli haparoiva nuori rakkaus.
”Maailma on avara ja elämä rikasta ja haluan tutkia sitä vapaasti. Olen myös valmis tekemään uhrauksia ja satsaamaan paljon saadakseni tämän vapauden. – – Tee omaa juttuasi välittämättä toisten odotuksista.”
Enyedi on tehnyt omaa juttuaan – ja julistanut panteistista riemua – itse käsikirjoittamissaan ja ohjaamissaan elokuvissa ja tuonut elämässä kärvistelevien ihmisten avuksi eläimiä. Aasi johdattaa ihmistä, kirjekyyhky vie viestin perille, saksanhirvi tulee uniin. Hän on myös puolustanut luontokappaleita, eläintarhan apinaa ja koe-eläimenä olevaa koiraa sekä antanut taivaan tähtien puhua. Surrealistisuus ja leikkisä huumori ovat Enyedille ominaisia toistuvia elementtejä. Elokuvat kertovat meistä onnettomista ihmisistä, jotka emme aina ymmärrä toistemme aatoksia.
Ildikó Enyedi on unkarilaisen elokuvamaailman rakastettu ja arvostettu toimija, valloittava henkilö ja oman tiensä kulkija. Ennen hänet elokuvataiteen tähtitaivaalle singauttanutta ensimmäistä pitkää elokuvaansa, iki-ihanaa My 20th Centurya (Az én XX. századom, 1989), hän oli työskennellyt Mafilmillä ja tehnyt lyhytelokuvia kokeellisella Balázs Béla Stúdiólla. Esikoiselokuvan aihemaailma – 1900-luvun alun suuret keksinnöt – ei yllätä, jos tietää Enyedin opiskelleen aluksi matematiikkaa ja fysiikkaa.
Elokuvaa Enyedi opiskeli Budapestin teatteri- ja elokuvataiteen korkeakoulussa, kurssinsa ainoana tyttönä, ja opetti siellä itse pitkään. Hän oli puolustamassa maineikkaan SZFE:n itsenäisyyttä hallituksen kaapatessa yliopiston, on mukana 2021 perustetun FreeSZFE-yhteisön toiminnassa ja on pitänyt sen puitteissa elokuvan mestarikursseja.
Esikuvakseen Enyedi on nimennyt karismaattisen kuvataiteilija-kirjailija-ohjaaja Miklós Erdélyn, 1960–1980-lukujen epävirallisen taideskenen moottorin, jonka INDIGO-ryhmään hän myös osallistui. Enyedi on tottunut liikkumaan kansainvälisillä vesillä. Hän on kertonut saaneensa alkusysäyksen eurooppalaiseen vapauden ilmapiiriin opiskellessaan lukioikäisenä vuoden verran Ranskassa Montpellierin yliopistossa.
Maailmaa valloittanutta ja Berliinissä Kultainen karhu -pääpalkinnon saanutta elokuvaa Kosketuksissa (Testről és lélekről, 2017) edelsi pitkä tauko, ’rahoitushelvetti’. Enyedi ohjasi kuitenkin noina vuosina peräti 39 osaa HBO:n Terapiassa-sarjan unkarilaisversiosta (kehuttu Terápia) ja kertoo nauttineensa tekijäryhmän intensiivisestä työstä ja tv-sarjan teon vapaudesta.
Uusin, The Story of My Wife (A feleségem története, 2021) oli Enyedin ensimmäinen englanninkielinen ohjaus – tai oikeastaan siinä puhutaan englantia, hollantia, italiaa ja ranskaa – ja ensimmäinen kirjalliseen teokseen perustuva. Sen pohjalla oleva Milán Füstin romaani on kiehtonut Enyediä jo teini-iästä alkaen, ja hän käytti Füstin tekstejä myös lyhytelokuvassaan Winter Campaign (Téli hadjárat, 1991).
Enyedi on luonut kuvaajiensa (Tibor Máthé, Máté Herbai, Marcell Rév) kanssa upeaa elokuvaa. Simon, the Magicianin pitkä kamera-ajo ratapihan yllä ja My 20th Centuryn lento kanavaa pitkin merta kohti piirtyvät hypnoottisina mieleen.
Marjatta Manni-Hämäläinen