KENT JONES

Sodankylän vuosikymmenten satojen tekijävieraiden joukossa ei kenties koskaan ole ollut niin monipuolisesti pätevöitynyttä elokuvakulttuurin moniottelijaa kuin amerikkalainen Kent Jones. Paitsi että on valmistanut – käsikirjoittajana ja ohjaajana – lukuisia elokuva-aiheisia dokumenttifilmejä, hän on tehnyt nyt myös ensimmäisen fiktioelokuvansa Diane. Jones on ansioitunut sekä kriitikkona muun muassa Yhdysvaltain tärkeimmässä elokuvajulkaisussa Film Commentissa että elokuvakirjojen tekijänä esimerkiksi Robert Bressonista (jonka mestariteos Mouchette on sopivasti Pirjo Honkasalon ”Carte Blanchessa”). Lisäksi Jones toimii New Yorkin maineikkaan festivaalin taiteellisena johtajana ja on aikaisemmin vetänyt sekä New Yorkin Lincoln Centerin merkittävää elokuvakerhoa että harvinaisia ja/tai kadonneiksi luultuja elokuvan huipputeoksia restauroivaa ja levittävää World Cinema Projectia. Juuri WCP restauroi kesällä 2020 tulevaan maailmanensi-iltaamme 35 mm -esityskopion Mikko Niskasen Kahdeksasta surmanluodista.

Kent Jonesin dokumenteista olemme jo aikaisemmin festivaalillamme nähneet loistavan tekijäpotretin Hitchcock/Truffaut (2015) sekä hänen yhdessä ystävänsä Martin Scorsesen kanssa tekemät Kirje Elialle (2010) ja italialaisesta elokuvasta kertovan My Voyage to Italy (1999, käsikirjoittajana). Nyt meillä on tilaisuus kokea ensimmäisenä mainittu uudelleen, Jonesin itsensä johdattelemana, ja teemaan liittyen hän pitää mestariluokka-tyyppisen esittelyn Alfred Hitchcockin Englannin-kauden maineikkaimmasta teoksesta Nainen katoaa (1938). Vaikka sen joskus olisikin nähnyt vaikkapa televisiosta, niin tämä näytös Sodankylän valkokankaalta spesialistin saatesanoin tulee varmasti olemaan omaa luokkaansa.

Varsinaisina bonuksina Jones esittelee Suomen ensi-iltoina kaksi tuiki harvinaista näytettä erityisesti kehitysmaiden saavutuksia jälkimaailmalle pelastavan World Cinema Projectin aarteista, senegalilaisen Djibril Diop Mambétyn Touki Boukin (1973) ja Jonesin erikoisalaa olevan kazakstanilaisen elokuvan edustajan, Jermek Šinarbajevin Revengen (1989). Mutta kaikkein tärkeintä on tietysti nähdä Kent Jonesin enemmän kuin onnistunut ”näytelmäelokuvien” ohjausten avaus Diane, takaan että ette kadu!

Timo Malmi