Tärkeimpiin irlantilaisiin elokuvantekijöihin lukeutuvan Lenny Abrahamsonin elokuvissa näkyy kaurismäkeläinen huumori ja sympatia yhteiskunnan hylkiöitä kohtaan, mutta muita vertailukohtia uniikille tekijälle ei löydy. Abrahamsonin filmografia on täynnä Irlannin pikkupaikkakunnille ja sivukaduille sijoittuvia indietuotantoja, intiimin rakkauden kuvauksia ja viihdyttävien Hollywood-elokuvien suvereenia hallintaa. Hänen elokuvansa on kuorrutettu hiotuilla yksityiskohdilla ja suurilla tunteilla, joten parempaa vierasta ei Sodankylään voisi toivoa!
Abrahamson opiskeli fysiikkaa ja filosofiaa maineikkaassa Trinity Collegessa Dublinissa, mutta veri veti elokuvien pariin. Uransa alkupuolella hän ohjasi mainoksia ja lyhytelokuvia, joista raikkaan rakeiselle 16 mm -mustavalkofilmille kuvattu lyhytelokuva 3 Joes (1991) voitti parhaan eurooppalaisen lyhytelokuvan palkinnon Corkin elokuvafestivaaleilla sekä muita palkintoja Galwayssa ja Oberhausenissa. Elokuvan saama menestys pelasti jälleen yhden elokuvantekijän akateemiselta uralta ja virkamiespölyttymiseltä Abrahamsonin jättäessä tutkijapestinsä Stanfordissa ja ryhtyessä täysipäiväiseksi elokuvantekijäksi.
Heti ensimmäisissä pitkissä elokuvissaan hän käänsi humaanin katseensa vaiettuihin aiheisiin ja laiminlyötyihin hahmoihin. Draamakomedia Adam & Paul (2004) kertoo kahdesta dublinilaisesta huumeidenkäyttäjästä, jotka elävät beckettmaisessa limbossa seuraavaa hittiä etsien. Sukulaisteos Garage (2007) matkasi Irlannin autioituvien syrjäkylien mielenmaisemaan. Vähäeleisellä huumorilla kuvattu tarina kertoo koskettavasti ja lämmöllä bensa-asemaa kesän aikana pyörittävästä Josiesta.
Cannesin Directors’ Fortnight -sarjassa palkitun Garagen jälkeen Abrahamson jatkoi laitapuolenkulkijoiden kuvausta Frank Sidebottom -hahmon inspiroimalla musiikkikomedialla Frank (2014). Luovuutta, musiikkia ja lahjakkuutta nyrjähtäneellä huumorilla tarkastelevassa bändikomediassa erikoisen komppanian johtajana toimii suuren paperimassapään alle piiloutunut Frank (Michael Fassbender). Musiikkielokuvien painolastina on usein artistien menestyksen seuraaminen, mutta Abrahamsonin elokuvan keskiössä ovat filosofiset teemat oman lahjakkuuden ja taiteen luomisen suurista kysymyksistä.
Ohjaajan suurin läpimurto tuli klaustrofobisella ja koskettavalla kidnappausdraamalla Room (2015), jonka keskiössä ovat pienen pojan mielikuvitus, äidinrakkauden pelastava voima ja upeat näyttelijäsuoritukset. Kriitikoiden ja yleisöjen rakastama elokuva toi Abrahamsonille parhaan ohjauksen Oscar-ehdokkuuden.
Oscar-loiston jälkeen ikiliikkuja ei jäänyt urautumaan helppoihin kaavoihin, vaan hyppäsi jälleen kerran kohti uutta. Toisen maailmansodan jälkeiseen Englantiin sijoittuvaan kauhudraama The Little Stranger (2018) on psykologinen haamutarina, joka asettuu luontevasti The Innocentsin (1961) kaltaisten brittiklassikoiden jatkumoon.
Vakaassa nousukiidossa oleva ura on viime vuosina laajentunut myös television puolelle. Kovasanaisesti oman maansa TV-tuotantoja kritisoinut Abrahamson ohjasi yhden viime vuosien puhutuimmista brittisarjoista, Sally Rooneyn samannimiseen kirjaan perustuvan Normaaleja ihmisiä (2020). Sarja valloitti katsojat ympäri maailmaa katkeransuloisella ja sydäntä särkevällä kuvauksellaan rakkaudesta ja asetti uudet standardit seksikohtausten naturalistiselle kuvaamiselle. Abrahamsonin tuorein projekti Conversations with Friends (2022) on myös sovitus Rooneyn romaanista.
Otto Kylmälä