MOHSEN MAKHMALBAF

Useimmat elokuvat eivät pysty olemaan vaiheikkaampia ja jännittävämpiä kuin iranilaisen Mohsen Makhmalbafin (s. 1957) ura ja elämä. Yksinhuoltajaäidin lapsena hän meni töihin elättääkseen perhettä jo kahdeksanvuotiaana ja joutui Iranin shaahia vastaan toimivan maanalaisen liikkeen jäsenenä vankilaan 17-vuotiaana. Vuoden 1979 islamilaisen vallankumouksen jälkeen hän pääsi vapaaksi, siirtyi politiikasta taiteisiin ja julkaisi ensimmäisen lähes kolmestakymmenestä kirjastaan 1981.

Makhmalbafin monipuolinen, usein huumorin kultaama tuotanto käsittää lyhyt- ja dokumenttifilmeineen yli kolmekymmentä elokuvaa. Niistä nähdään Sodankylässä viisi: uuden iranilaisen elokuvan avainteoksiin kuuluva, hauskan dokumentaarinen Hello Cinema (1995), hänen vangitsemiskokemuksiaan kiehtovasti kosketteleva, tyypillisen iranilaisesti toden ja fiktion rajoilla liikkuva A Moment of Innocence (1996), värikylläisen kaunis mattoja kutovien paimentolaisten kuvaus Gabbeh (1996), kotimaan kiristyneen uskonnollis-poliittisen sensuurin vuoksi Afganistanissa valmistunut, maan kauhun ja pelon tilanteen kenties kuuluisin kuvaus Kandahar – aurinko kuun takana (2001) sekä Georgiassa valmistettu diktaattoritilitys The President (2014). Se jatkaa Makhmalbafin hellittämätöntä kiinnostusta yhteiskunnalliseen analysointiin, vaikka hänet on julistettu elokuvineen pannaan Iranissa ja hän on poliittisen aktiivisuutensa vuoksi joutunut nyttemmin elämään perheineen yli kymmenen vuotta maanpaossa Länsi-Euroopassa.

Lisäksi näemme Mohsen Makhmalbafin näyttelijänä, kun hän esittää omaa itseään iranilaisen Sodankylä-vieraan (2007) Abbas Kiarostamin erikoisesti dokumentaarisessa (tai ”mokumentaarisessa”) ohjaustyössä Close-Up (1990). Se kertoo tositapahtumiin pohjautuen köyhästä miehestä, joka joutuu oikeuteen esiinnyttyään Makhmalbafina ja huijaten siten vanhan naisen perhettä kiristämällä siltä rahaa muka elokuvassa näyttelemistä vastaan.

Ohjaajan 1996 perustama elokuvatuotantokompleksi Makhmalbaf Film House on kouluineen ainutlaatuinen maailmassa, kun koko perhe on omistautunut elokuvanteolle lapsia myöten (sensaatiomaisen nuorena huipulle päässyt Samira Makhmalbaf vieraili Sodankylässä 2009) ja totaalista kansainvälistä menestystä saavuttaen. Mohsen Makhmalbafin ja hänen perheensä elämäntarina on varmasti yksi kiehtovimpia, mitä festivaalin aamukeskusteluissa saamme koskaan kuulla.

Timo Malmi