Psykiatri-isän ja konserttipianistiäidin perustamaan newyorkilaisperheeseen jouluaattona 1945 syntynyt ohjaaja, kirjailija ja käsikirjoittaja Nicholas Meyer opiskeli Iowan yliopistossa teatteria ja elokuvantekoa. Ensimmäisen työpestin, pienimuotoisen scifituotanto Invasion of the Bee Girlsin (1973) alkuperäistekstiä muutettiin vastoin kirjoittajan tahtoa, mutta läpimurto tapahtui samana vuonna velloneen käsikirjoittajalakon aikana kynäillyn mysteeriromaanin The Seven-Per-Cent Solution: Being a Reprint from the Reminiscences of John H. Watson, M.D. (1974) ansiosta. Sherlock Holmes -pastissista tuli bestseller, jonka Herbert Ross ohjasi kahta vuotta myöhemmin elokuvaksi. Mestarietsivä toipuu Arvoitusten junassa (1976) kokaiiniaddiktiostaan Sigmund Freudin avulla, Meyer sai sovitetusta käsikirjoituksesta Oscar-ehdokkuuden ja jatkoi Holmes-sykliä myöhemmin kirjoilla The West End Horror (1976), The Canary Trainer (1993), The Adventure of the Peculiar Protocols (2019) ja The Return of the Pharaoh (2021).
Freudin käyttäminen osana (meta)fiktiota ennakoi jo Meyerin hilpeän vetävää esikoisohjausta Aikakone eli mitä Jack Viiltäjälle kuuluu tänään (1979), jossa Malcolm MacDowellin esittämä tieteiskirjailija H. G. Wells päätyy jahtaamaan varastetun aikakoneen avulla 70-luvun lopun San Franciscoon karannutta legendaarista sarjamurhaajaa. Uran seuraava luku kirjoitettiin sananmukaisesti tähtiin, kun Meyer valittiin pelastamaan odotettua huonosmmin menestyneen ensimmäisen elokuvan jäljiltä kipuillutta Star Trek -jatkumoa. Tuloksena oli saagan ikonisin, rakastetuin ja lainatuin osa, Star Trek II: Khanin viha (1982), William Shatnerin ja Ricardo Montalbánin eeppinen mittelö. Meyer jatkoi aiheen parissa myös Star Trek IV: Kotiinpaluulla (1986) ja alkuperäisen näyttelijäryhmän joutsenlaululla Star Trek VI: Tuntematon maa (1991).
Tyystin erilaista lajia edustaa aikansa palkittu ja kohuttu televisiotapaus, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen, ydinasesodaksi eskaloituvan kuvitteellisen hyökkäyksen koruton dramatisointi Seuraava päivä (1983), jonka vaikutukset ulottuivat jopa kansainvälisen politiikan huipulle. Filmografian jatko todistaa ohjaajan monipuolisuudesta: Tom Hanksin ja John Candyn pääosittamaa komediaa Apua, meitä autetaan! (1985) seurasi kuivakkaasta salonkilaadustaan yleensä tunnetun Merchant Ivory -kaksikon tuotantolinjaan yllättävän poikkeuksen luova, klassisen eksoottisen Hollywood-seikkailun lajia elvyttänyt Harhautus (1988), kahden ikääntyneen agentin – amerikkalaisen (Gene Hackman) ja venäläisen (Mihail Baryšnikov) – mittelöstä kipinää iskevä toimintakomedia Venäläinen ruletti (1991) ja tositapahtumiin perustuva, Yhdysvaltojen historian suurinta lynkkaustapausta käsittelevä, Christopher Walkenin tähdittämä HBO-tuotanto Verikosto (1999).
Meyer on tehnyt runsaasti käsikirjoituksia myös muille ohjaajille. Esimerkkeinä voi mainita Orson Wellesin pahamaineisen Maailmojen sota -radiolähetyksen jälkiseuraamuksia käsittelevän tv-elokuvan Yö jolloin Amerikka kauhistui (1975), Jon Amielin Sommersbyn (1993) ja kaksi Philip Roth -sovitusta – Robert Bentonin Ihmisen tahran (2003) ja Isabel Coixetin Kauneuden vallan (2008). Ilman virallista mainintaa Meyer auttoi hiomaan muun muassa valmistumisvuotensa menestyneimmän elokuvan, Vaarallisen suhteen (1987) sekä James Bond -rymistelyn Huominen ei koskaan kuole (1997) käsikirjoituksia, toimi Arnold Schwarzeneggerin Sivullisten uhrien (2002) tuottajana ja työsti vuonna 2006 Martin Scorsesen kanssa Theodore Rooseveltin nuoruusvuosia käsittelevää elokuvasuunnitelmaa. Television puolella kirjoituskrediitteihin kuuluvat Houdini-minisarja (2014) ja Medicit, Firenzen valtiaiden (2016) avausjaksot. Muistelmateoksensa The View from the Bridge: Memories of Star Trek and a Life in Hollywood Meyer julkaisi vuonna 2009.
Saamme siis vieraaksemme todella monipuolisen pitkän linjan huippuammattilaisen, mielikuvituksellisten näkyjen taiturin ja vaihtoehtoisten maailmojen kehittäjän, lajityypistä toiseen vaivatta siirtyvän persoonallisen elokuvantekijän ja kirjailijan, jolta löytyy taatusti kiehtovia Hollywood-tarinoita sekä kameran edestä että kulissien takaa.
Lauri Timonen