PERNILLA AUGUST

Pernilla August (s. Mia Pernilla Hertzman-Ericson, myöh. Wallgren, Östergren) on yksi niistä palkituista näyttelijöistä, jotka kuuluivat Ingmar Bergmanin taikapiiriin. Hän on ohjaajalegendan myöhäiskauden löytö.

Vuonna 1958 syntynyt Pernilla aloitti näyttelemisen kahdeksanvuotiaana ja teki ensimmäisen elokuvaroolinsa Roy Anderssonin elokuvassa Giliap vuonna 1975. Koulun jälkeen Pernilla työskenteli liikuntarajoitteisten lasten kanssa, mutta pääsi Tukholman teatterikorkeakouluun 1979. Ensimmäinen Bergman-rooli lankesi opiskeluaikana ohjaajan viimeisessä ”oikeassa” elokuvassa: ontuva suloinen ryöpsähtelevätunteinen kultahiuksinen lastenhoitaja Maj valloitti valkokankaan Jörn Donnerin masinoimassa, todellisista ansioista neljä Oscaria pokanneessa tuotannossa Fanny ja Alexander (1982).

Bergman vaikutti vahvasti Pernillan uraan teatterissa ja elokuvassa yli kahdenkymmenen vuoden ajan ja hänet kiinnitettiin Tukholman Dramateniin 1986. Teatteria rakastaneelle Bergmanille tämä herkkäkasvoinen näyttelijä oli jopa perimmäinen syy lähteä tekemään tiettyjä näytelmiä. Dramatenin Hamletissa (ensi-ilta 20.12.1986) nimiosassa oli Peter Stormare, mutta Bergmanin sovitus painotti vahvasti Pernillan esittämän Ofelian hahmon keskeisyyttä, kuin tapahtumat olisivat Ofelian painajaisunta. Pernillan Ofeliaa kehuttiin koskettavimmaksi koskaan nähdyksi ja näyttelijätärtä verrattiin Bergmanin Kuiskauksia ja huutoja -elokuvan (1972) Harriet Anderssoniin. Bergman myös haastoi esiin sen aikuisen naisen, joka muuten olisi mieluummin pysynyt piilossa: ohjaaja löysi Pernillasta etsimänsä Noran, ja toteutti näyttämösovituksen Henrik Ibsenin Nukkekodista (1989). Vahvoja teatterirooleja Bergmanin ohjauksessa olivat myös Friedrich Schillerin Maria Stuart -näytelmän nimirooli (2000) ja Ibsenin Aaveita-näytelmää radikaalisti muokanneen jäähyväisohjauksen (2002) rouva Alving.

Bergmanin pyynnöstä Pernilla esitti hänen äitiään Bille Augustin ohjaamassa, Bergmanin kirjoittamassa tv-sarjassa ja elokuvassa Hyvä tahto (Den goda viljan, 1992). Pernilla palkittiin Annan roolista parhaan naisnäyttelijän palkinnolla Cannesin elokuvafestivaaleilla. Yhteistyö jatkui vielä kahdessa Bergmanin kirjoittamassa televisioelokuvassa: Liv Ullmanin ohjaamassa Yksityisiä keskusteluja (Enskilda samtal, 1996) ja Bergmanin ohjaamassa Narrin seurassa (Larmar och gör sig till, 1997).

Kansainvälisesti Pernilla tunnetaan parhaiten pienestä, mutta vaikuttavasta roolistaan George Lucasin Tähtien sota -sarjan osissa Episodi I – Pimeä uhka (1999) ja Episodi II – Kloonien hyökkäys (2002): hän on Tatooine-planeetalla asuva Shmi Skywalker, Anakin Skywalkerin eli tulevan Darth Vaderin äiti. Pernilla on esittänyt myös Jeesuksen (Christian Bale) äitiä amerikkalaisessa tv-draamassa Mary, Mother of Jesus (1999). Siviilielämässä hänellä on avioliitoistaan kolme aikuista tytärtä, yksi kirjailija-käsikirjoittaja Klas Östergrenin ja kaksi ohjaaja Bille Augustin kanssa.

Kymmenien teatteri-, elokuva- ja tv-sarjaroolien myötä Pernillasta tuli käsikirjoittaja ja ohjaaja. Sovinto (Svinalängorna, 2010) perustuu Susanna Alakosken romaaniin Sikalat. Ohjaaja palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla Unescon tukemalla Ambassador of Hope -palkinnolla ja kriitikoiden palkinnolla, Hampurin elokuvajuhlilla ulkomaisen lehdistön palkinnolla. Sovinto sai myös useamman Guldbaggen vuonna 2010 ja Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon 2011.

Mia Öhman