SERGEI LOZNITSA

Donbass (2018), dokumentin aina kiehtovilla rajoilla liikkuva satiirinen episodifiktio sodasta Itä-Ukrainan miehitysalueella, on tehnyt Ylen esityksen ja sen jälkeisen vuoden mittaisen Areena-näkyvyyden ansiosta suomalaisillekin tutuksi Sergei Loznitsan, yhden 2000-luvun huomattavimmista dokumenttiohjaajista maailmassa. Sodankylässä olemme viime vuosina nähneet hänen kyvyistään ja ominaislaadustaan hienot dokumentit State Funeral (2019) ja Babi Yar. Context (2021). Mutta Loznitsa on vähintään yhtä tasokas fiktio-ohjaaja, kuten nyt festivaalilla esitettävät takavuosien näytteet todistavat.

Kouluaikansa Loznitsa vietti (Neuvosto-)Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa, missä hän myös valmistui matemaatikoksi Polyteknisestä Instituutista 1987 – mutta syntyjään hän on Valko-Venäjältä ja 1990-luvun elokuvaopintonsa hän suoritti Venäjällä. Loznitsalla onkin siis taustansa tehdä elokuvia niin Neuvostoliitosta kuin sen tasavaltojen eri vaiheista ennen ja nyt.

Loznitsa muutti 2000 Berliiniin, missä hän asui pitkään, mutta on sittemmin taas vaihtanut tukikohtaansa, nyt Liettuan Vilnaan. Hänen elokuvansa ovatkin rahoitukseltaan erittäin kansainvälisiä tuotantoja. Ja jälkeä syntyy: 27 vuodessa yhteensä 22 pitkää elokuvaa, kymmenkunta lyhytfilmiä ja muutama muu joko videoksi tai tv-elokuvaksi luokiteltu teos, yleensä historiallisista ja yhteiskunnallisista aiheista.

”Tavoitteeni on upottaa katsoja ajan atmosfääriin, näyttää ihmisen käytöksen erilaiset ilmentymät. Ajatus on rohkaista kyselemistä – se on lähtökohta, ei vastaus”, on Loznitsa selittänyt päämääräkseen.

Loznitsan oppineisuus (joka ulottuu japanin kielen kääntäjänä toimimiseen…) erottuu kenelle tahansa hänen dokumenttiensa katsojista: ne ovat yksityiskohtaisuudessaan erittäin perusteellisia, mutta sikäli ”objektiivisia”, ettei kertojanääntä yleensä käytetä – teemme itse johtopäätökset rikkaasta materiaalista. Pääsemme sisälle ajan ilmapiiriin ja kyselemme mielessämme, kuten ohjaaja onkin tarkoittanut!

Festivaalilla esitetään ohjaajan dokumenteista kaksi uusinta, The Kiev Trial (2022) ja The Natural History of Destruction (2022). Vähintään yhtä vaikuttavia kokonaisuuksia ovat Sodankylässä nähtävät fiktiot My Joy (2010), In the Fog (2012) ja A Gentle Creature (2017), jotka ovat saavuttaneet huomiota ja palkintoja mm. Cannesin filmijuhlilla. Syystä odotamme Sergei Loznitsan pitkään suunnitteilla ollutta paluuta myös fiktiotuotantoon vesi kielellä.

Timo Malmi