D. Jamesin Children of Men -romaanin (1992) valkokangassovitus Ihmisen pojat vie Cuarónin jälleen kerran aivan uuden tyylilajin äärelle. Vuoden 2027 Iso-Britanniaan sijoittuvassa hyytävässä dystopiassa maailmaan ei synny enää pandemian jälkiseuraamuksena uusia lapsia ja orwellilainen sotilasdiktatuuri alistaa vankileireille koottuja riutuvia kansalaisia. Viimeisten kapinoitsijoiden piilottelema nuori pakolaisnainen tulee kuitenkin ihmeen kaupalla raskaaksi ja saa suojelijakseen Clive Owenin esittämän entisen aktivistin, sittemmin iltapäivätuoppien äärelle kyynistyneen Theo Faronin.
Ohjaajan tavaramerkiksikin mainittuja pitkiä dokumenttityylisiä otoksia etenkin uutiskatsausmaisemmissa, urbaania sodankäyntiä kuvaavissa jaksoissa taiten hyödyntävä elokuva on mieleenpainuva, atmosfääriltään syvästi häiritsevä yhdistelmä Richard Mathesonin Olen legenda -romaania (1954), Roland Joffén Kuoleman kenttiä (1984), Oliver Stonen Salvadoria (1986) ja brittiläistä Pimeyden ytimessä -klassikkominisarjaa (1985). Uskonnollisen allegorian pirtaakin trillerimäisestä narratiivista löytyy, ja King Crimson soi kauniisti kujanjuoksun kauhujen keskellä. Unohtumattomassa hilpeässä sivuroolissa jonkinlaisena rauhan ja rakkauden hippiaikaan jymähtäneenä, harrastuspohjastaan tinkimättömänä reliikkinä nähdään Michael Caine.
Lauri Timonen