Vuonna 1960 James Ivory vieraili Afganistanissa tehdäkseen dokumenttia, jota hän suunnitteli löyhäksi sisarteokseksi juuri kuvaamalleen New Delhiä käsitelleelle elokuvalle. Jälkimmäinen (The Delhi Way, 1964) valmistui aikanaan, mutta Afganistanin materiaali jäi käyttämättä – näihin päiviin asti, kunnes Ivory käytti sitä elokuvansa A Cooler Climate (2022) tukirankana. Kyseessä ei ole omaelämäkerrallinen pohdiskeluharjoitelma, vaan paremminkin essee historiasta, muistista ja sivilisaation rakentamisen toivottomuuksista, sikäli täysin linjassa eräiden hänen hienoimpien teostensa kanssa, Savagesista (1972) Kuumuuden ja kiihkon (Heat and Dust, 1983) kautta elokuvaan Pariisissa kaikki on toisin (Jefferson in Paris, 1995). Toisaalta on ihmeellistä, kuinka Ivory käyttää suurmogulien imperiumin perustajaa Bāburia ja tämän omaelämäkertaa Bāburnamaa – jota hän pitää yhtenä varhaisimmista homoseksuaalista halua käsittelevistä teksteistä – prismana, jonka läpi hän kehittelee perspektiivin omaan elämäänsä. Hänen elokuvan lopulla tekemänsä, ohimennen Marcel Proustiin ja Edward Morgan Forsteriin viittaava rinnastus on hämmästyttävä: Bābur valloitti maailman, mutta kuoli saavuttamatta emotionaalista täyttymystä – kun taas Ivory ja hänen elämänkumppaninsa Ismail Merchant valloittivat maailmanelokuvan ja elivät elämän täynnä miesten välistä intohimoa. Ja kenties tässä onkin kaikki, mitä tarvitsee tietää – kaikki muu löytyy hänen elokuvistaan, ml. Prinsessan elämäkerrasta (Autobiography of a Princess, 1975), joka on A Cooler Climaten pohjapiirustus.
Olaf Möller