Raymond Chandlerin romaanimuistumien dekkaritarina kohtaa ranskalaisen neo-noir- poliisitrillerin Adilkhan Jeržanovin rikoselokuvassa A Dark, Dark Man, joka ei ole tavanomaisuudella pilattu. Chandlerilaisina antisankareina hääräävät pikkukylän kovia kokeva nuori poliisi Bekzat ja kaupunkilaishepenissään kuin toisesta maailmasta saapuva naispuolinen tv-toimittaja, peloton Ariana.
Vaikka Jeržanov on kieltänyt kuvanneensa yhteiskunnallista tilannetta, ajattelemme pakostakin Kazakstanin korruptoituneisuutta, kun Bekzat saa brutaalilta pomoltaan tehtävän selvittää puuvillapellolta löytyneen pikkupojan ruumiin mysteerin. Tapahtuneesta on heti syytetty hidasjärkistä Pukuaria, ilmeisen hatarin perustein.
Pukuarin perhe palloilee kuvissa mukana omalaatuisesti. Mutta väistämättömän väkivaltaisesti päättyvä tragikoominen tapahtumaketju onkin mieletön painajainen – kuten chandlerilaisessa teoksessa, ”syyllisen” selvittämiselläkään ei ole niin väliä.
Ariana siteeraa poliiseille turhaan ranskalaisen valistusfilosofin Montesqueiun vallan kolmijako-oppia (uskomatonta kyllä, nykypäivänä unohtunut myös yhä useammalta suomalaiselta poliitikolta, hallituksessakin!). Mutta Aydar Sharipovin tyylikkäässä kameratyössä taas toteutuu vaakasuora ”kolmijako” laajakankaalle: pellot, vuoret ja taivas hallitsevat maisemaa. Ranskalaiskriitikko Jacques Morice tiivistää Téléramassa: ”musta, absurdi ja staili”.
Timo Malmi