Rauhallisessa pienessä saksalaiskaupungissa turvallisesti elelevä Karsten (Sebastian Hülk) kohtaa asunnossaan järjestettyjen juhlien jälkeen mystisen Annan ja tuntee nuorta naista kohtaan outoa vetoa. Lyhyt heikkouden hetki ja sattuman voima kääntävät kuitenkin äkkiä miehen hyvin järjestellyn elämän päälaelleen, ja kontrolli pettää vaarallisin seurauksin. Syytettyjen penkiltä itsensä löytävän Karstenin perhesuhteet ja ystäväverkosto alkavat natista liitoksissaan, pettymykset kasvattavat raivoa, eikä paluuta entiseen enää ole.
Berliinissä työskentelevän ohjaaja-käsikirjoittaja Aslı Özgen kolmas teatterielokuva käynnistyy lainauksella Shakespearen Hamletista – ”Mikään ei ole hyvää tai pahaa. Ajattelumme tekee siitä sitä ja tätä.” – ja kääntyy tanskalaisprinssin jatkopohdintojen tavoin avaran vankeuden tutkielmaksi. Toisaalta Karstenin syyllisyydentuntoinen kujanjuoksu tuo mieleen myös Dostojevskin maailmat ja elokuvan puolelta ennen kaikkea Claude Chabrolin parhaiden rikoselokuvien juonikkaan painostavan ja alati muutosalttiin ilmapiirin.
Huolitellun kuvailmaisun ja alitajuntaan saakka kairaavan äänimaiseman taiten sommiteltu yhteisvaikutus ajaa katsojan levottomuuden partaalle, moraalin ja syyllisyyden, oikeuden ja tekopyhyyden ikiaikaisten kysymysten äärelle. Piinaavasti eteenpäin nojaava trilleri hallitsee lajityyppinsä konventiot suvereenisti.
Lauri Timonen