Arvottomat puhalsi uuden hengen suomalaiseen elokuvaan, mursi kaavat ja myllersi realismiin luutuneet käsitykset. Anssi Tikanmäen sähköinen sovitus Sibeliuksen Finlandiasta johdattelee kohotettuun taikamaailmaan, joka muuttaa henkilöt myyttisiksi, puheen runoksi, valon hehkuvaksi, harmaan värilliseksi, bensiininkatkuisen kadun bulevardiksi, jonka pikantissa baarissa eksentrinen vakioasiakas naukkailee calvadosta ja lukee Le Mondea. Ihmiset kohtaavat toisensa yksilöinä, ystävinä, vertaisina – ja kun paha lattea Suomi hengittää niskaan, se on Auf Wienerschnitzel – Pariisi odottaa. Yhtä lailla Aku Ankasta kuin kirjallisuuden ja elokuvan klassikoista ammentava eksistentialistinen tie-elokuva on kaurismäkeläisen fiktion runsas prototyyppi ja paras mahdollinen lopputulos, kun veljesten eri suuntiin kurottavat ideat on punottu kokonaistaideteokseksi.
Tekijäkaarti on vaikuttava, ja ikoninen Matti Pellonpää tekee ensimmäisen pitkän elokuvan pääroolinsa itsensä tiskarina elättävänä, rikoksiin sotkeutuneena Mannena. Hahmo kantaa ja luo perustan tulevalle. Arvottomista välittyy rakkaus lajiin ja tekijöiden halu näyttää osaamisensa, ideoita ja vaivaa säästämättä. Jos tämä olisi jäänyt Kaurismäkien ainoaksi pitkäksi elokuvaksi ikinä, se olisi kansallisaarre. Nyt kulttistatus on vahva, ja repliikit iskostuneet selkäytimiimme.
Mia Öhman