Bulgarian kansantasavalta Mustanmeren rantoineen oli Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan Kroatian ohella niin sanotun itäblokin suosituin kesäturismikohde – ja samalla yksi harvoja paikkoja siellä päin Eurooppaa, jossa ihmiset rautaesiripun molemmilta puolilta seurustelivat joukoittain keskenään. Tässä elokuvassa paikallinen poika ja tyttö jostain lännestä tapaavat aurinkoisena kesäpäivänä ja huomaavat pitävänsä toisistaan. Käy ilmi, että tytön isä on kuuluisa ydinfyysikko, joka on hitaasti kuolemassa syöpään – mikä antaa heidän leikeilleen ja puheilleen jatkuvasti tummemman sävyn… Nykyisessä maailmanmenossa tämä elokuva on jälleen hyvin ajankohtainen, mutta voiko se ikinä olla yhtä ajankohtainen kuin omana aikanaan: Aurinkoa ja varjoa nimittäin ilmestyi kotimaassaan kirjaimellisesti keskellä Kuuban ohjuskriisiä..! Tätä voi totisesti kutsua visionääriseksi elokuvanteoksi, sillä teos on luettavissa allegoriana nimenomaan tuosta kyseisestä kylmän sodan välikohtauksesta.
Kevyemmältä kannalta: Aurinkoa ja varjoa oli erinomaisen puolalaisen näyttelijättären Anna Prucnalin ensimmäinen kokoillan elokuva. Hänen uransa jatkui erikoisen kansainvälisenä päätyen viimein lopullisesti Ranskaan – Puolan kansantasavallan hallituksen peruutettua hänen passinsa kuvottuneena hänen osallistumisestaan Dušan Makavejevin kevyesti pornografiseen Sweet Movieen (1974).
Olaf Möller