Jean Renoirin maagisen Intia-näky Joenkin (1951) lähdeteoksesta vastanneen Rumer Goddenin 1939 ilmestyneeseen romaaniin perustuva Black Narcissus sijoittuu Himalajan huimaaviin (Pinewoodin studioilla koto-Englannissa luotuihin) jyrkännemaisemiin. Deborah Kerrin johtama anglikaaninunnien ryhmä saa tehtäväkseen perustaa vuorten huipulla kohoavaan palatsiin uuden koulun ja sairaalan, mutta paikan taianomainen, osin painajaismainen atmosfääri ajaa uskonsisaret menneisyyden aaveiden ja seksuaalisten kiusausten äärelle.
Powell/Pressburger-kaksikon nerokkaimpiin luomuksiin kuuluva freudilainen satu on sekä huima harvinaisuus – englantilainen eroottinen elokuva! – että sittemmin valtavaksi kasvanutta nunnakauhugenreä ennakoiva pioneerityö. Kerr hehkuu roolissaan, mutta unohtumattomimman tulkinnan tekee hulluuteen vajoavana, huulensa kirkkaiksi punaavana, Vertigon (1958) lähetysaseman torniin niin ikään kiipeävää Madeleinea muistuttavana tasapainottomana sisar Ruthina Kathleen Byron, jonka häiriintyneistä, tuhoutumisen riemua signaloivista katseenluonneista johtaa suora linja Ken Russellin Paholaisten (1971) Vanessa Redgraveen. Psykologisen haasteensa lisäksi Black Narcissus on myös teknisesti mielipuolinen teos, jossa virtuoosimaiset leikkaukset sulautuvat taiten toisiinsa ja palatsilavasteet tuovat mieleen parhaiden päiviensä Sergei Paradžanovin.
Lauri Timonen