Emmanuel Mouret on herkullinen löytö niille, jotka pitävät klassisesta Woody Allenista ja Èric Rohmerista – tai muuten vain puheliaista, pilke silmäkulmassa tehdyistä ranskalaisista ihmissuhde-elokuvista. Capricessa tämä auteur esiintyy toistaiseksi viimeisintä kertaa itse pääosassa hiukan allenmaisesti kömpelönä tyyppinä, joka onnistuu sotkemaan itsensä kahden ihanan näyttelijättären keskelle. Romanttinen komedia ja hienostunut farssi kohtaavat mitä ranskalaisimmin.
Nimensä mukaisesti lauhkea Clément (Mouret) on kirjoittamista harrastava alakoulun opettaja, joka viihtyy vapaa-ajallaan teatterissa ihailemassa siellä esiintyvää kaunista Aliciaa (Virginie Efira). Kun Clément päätyy Alician sisarenpojan tukiopettajaksi, muuttuu etäihailu ensin tuttavuudeksi ja nopeasti jo romanttiseksi suhteeksi. Määrätietoista kiinnostusta osoittaa myös katsomon puolella teatterissa tavattu, lavalle pääsystä vasta haaveileva oikukas Caprice (Anaïs Demoustier), ja tämänkin suhteen edetessä johtaa yksi asia lopulta toiseen… Pian miesparka ei enää tiedäkään, miten luovia syntyneessä sopassa. Neljänneksi pyöräksi saadaan vielä Clémentin ystävä ja kollega, vaimonsa jättämä Thomas (Laurent Stocker), joka lähentyy Alician kanssa.
Soljuvalla kepeydellä etenevä Caprice muistuttaa, että ihmissuhteiden näyttämöllä kaikilla on oma roolinsa esitettävänään.
Suvi Heino