Kunnianhimoinen, televisioon toteutettu sarja haastaa modernin ihmisen suhteen kristinuskon peruspilariin, kymmeneen käskyyn. Moraalia tutkailevat itsenäiset osat kasvavat valkokankaalla täyteen mittaansa. Tieteen ja mystiikan vastavedolle rakentuva aloitus kurottaa pohtimaan ihmisyyttä, kun usko jumalaan korvautuu uskolla tietoon.
Isä ja poika elävät yhdessä, perheen kolmas jäsen on tietokone. Äiti on jossain kaukana, eri aikavyöhykkeellä. Tietokone osaa laskea, avata ja sulkea oven sekä vesihanan, kertoa mitä äiti tekee juuri nyt. Ehkä se myös tietää, mitä unia äiti näkee? Poika näkee kuolleen koiran. Mikä on kuolema? Onko koiralla nyt kaikki paremmin?
Täti on isän sisko, mutta erilainen kuin isä. Isä ei tarvitse jumalaa, koska hän uskoo, että kaiken voi mitata ja punnita. Täti sanoo, että jumala on olemassa, tietysti, isällekin, koska jumala on rakkaus. Kieltääkö isä rakkauden? Isä pohtii luennoidessaan oppilailleen, miten voisi oppia ymmärtämään vieraan kielen kaikkia tasoja, metasemantiikkaa, metafysiikkaa. Mistä syntyy kielen henki? Voisiko tietokone korvata ihmisen, suorittaa ihmiselle ylivoimaisia tehtäviä? Kääntää runoutta? Tietokone on valmis. Muste leviää paperille. Missä poika on? Aivan kuin taustalla kummittelisi Nicolas Roegin Daphne du Maurier -pohjainen kauhuklassikko Don’t Look Now (1973).
Elokuvan alkukuvana näytetään Suomi-Filmin lyhytelokuva Olipa kerran talvi – ja lunta.
Mia Öhman